Asiassa oli kyse teleliittymien haltijoiden yhteystietojen luovutuksesta. Hakija Scanbox Entertainment A/S vaati MAO:a määräämään, että Telia Finland Oyj luovuttaa hakijalle sellaisten, hakemuksessa yksilöityjen teleliittymien haltijoiden yhteystiedot, joista on ilman hakijan lupaa saatettu yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa elokuvateoksia. Hakijan mukaan sisältöä oli saatettu yleisön saataviin merkittävissä määrin hakemuksessa yksilöidyistä teleliittymistä.
Tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentin mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Säädöksen esitöissä edellytetään, että viime kädessä on tuomioistuimen tehtävä valvoa, ylittääkö tekijänoikeusloukkaus laissa asetetun merkittävyyskynnyksen. MAO:n mukaan yhteystietojen luovuttaminen on mahdollista siviiliprosessissa, mutta se edellyttää säännösten tulkintaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.
Hakijan vaatimukset yhteystietojen luovuttamiseen perustuvat havainnolle ajalta 1.6.2017-3.9.2017. Hakija on liittänyt hakemukseensa valvontaohjelman lokitiedoston, josta MAO:n mukaan ilmeni riittävällä todennäköisyydellä, että kustakin yksilöidystä teleliittymästä on saatettu yleisön saataville tekijänoikeuden suojaamaa sisältöä ilman hakijan suostumusta. MAO:n tuli kuitenkin lisäksi arvioida, onko kustakin liittymästä saatettu yleisön saataville tekijänoikeudella suojattua aineistoa merkittävissä määrin.
Hakijan mukaan merkittävyyskynnystä tulee ensi sijassa tulkita tekijän oikeuksien suojan kannalta, eikä kynnystä voida asettaa kohtuuttoman korkealle vedoten yksityisyyden suojaan. Hakijan mukaan sen toimittamat lokitiedot osoittavat, että hakemuksen kohteena olevista teleliittymistä tapahtuneet oikeudenloukkaukset eivät ole olleet kertaluontoisia, vaan toistuvia ja pidempiaikaisia. Tällöin loukkaukset ovat ylittäneet merkittävyyskynnyksen ja aiheuttaneet huomattavaa haittaa ja vahinkoa oikeudenhaltijalle.
Hakijan esittämien lokitietojen perusteella koepaloja oli ladattu eri IP-osoitteista vaihtelevia määriä. Esimerkiksi 17 tapauksessa koepalojen määrä oli vähintään 500, 40 tapauksessa 100–499 ja noin 190 tapauksessa alle kymmenen. Materiaalista ei käynyt ilmi, miltä osin teosten koepalat on ladattu passiivisesti odottamalla teleliittymästä tapahtuvaa yhteydenottoa ja miltä osin lataus on tapahtunut NARS-valvontaohjelmalla teleliittymään yhteyttä ottaen eli aktiivisesti. Selvityksestä ei myöskään ilmennyt, kuinka usein tai millä aikavälillä yksittäisten teosten koepaloja on ladattu. Tältä osin MAO arvioi, että koepalojen määrästä ei pystytä sellaisenaan päättelemään, kuinka pitkäkestoista ja toistuvaa teleliittymästä tapahtunut yleisön saataviin saattaminen on ollut.
Ottaen huomioon selvityksen rajallisuuden, mutta lisäksi oikeudenloukkausten vaikutukset yksinomaan Pohjoismaissa toimivan hakijan oikeuksien suojaan, MAO katsoi, että hakija esitti riittävän näytön merkittävyyskynnyksen ylittymisestä 13 teleliittymän osalta, joista koepaloja oli ladattu eniten ja määrällisesti huomattavan paljon.
(HK)