-verkkolehtiAsiassa oli kyse patenttilain 71 a §:n soveltamisesta eli siitä, oliko valittajana olevan patentinhaltijan katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet kyseessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamiseksi Suomessa.
Euroopan patenttivirasto oli 14.3.2018 myöntänyt Bequant S.L:lle eurooppapatentin numero EP 3 135 009. Eurooppapatentti oli tullut saattaa voimaan Suomessa viimeistään 14.6.2018. Bequant S.L. ei ollut suorittanut sen voimaansaattamisen edellytykseksi säädettyä julkaisumaksua edellä mainitussa määräajassa, minkä takia eurooppapatenttia ei oltu katsottu saatetun voimaan Suomessa määräajassa. Bequant S.L. oli tehnyt PRH:lle patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen siitä, että eurooppapatentin voimaansaattamisen Suomessa katsottaisiin suoritetuksi määräajassa. PRH oli 20.5.2019 päivätyllä päätöksellään hylännyt esityksen.
Bequant S.L. vaati MAO:ssa, että valituksenalainen PRH:n päätös kumotaan ja että yhtiön patenttilain 71 a §:n mukainen esitys hyväksytään. Valittajan mukaan sen käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla oli ollut käytössään sinänsä toimiva valvontajärjestelmä, josta huolimatta eurooppapatentin voimaansaattamisesta vastanneen henkilön inhimillisen virheen vuoksi julkaisumaksu oli jäänyt maksamatta määräajassa. Tämä oli jäänyt huomaamatta ja korjaamatta kun asian valvonnasta vastannut henkilö oli lopettanut valvonnan voimaansaattamisesta vastanneen henkilön merkittyä voimaansaattamisen suoritetuksi.
MAO arvioi, että asiassa esitetyn perusteella valittajan käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla oli ollut kysymyksessä olevana ajankohtana käytössään määräpäivien seuranta- ja valvontajärjestelmä, joka oli järjestetty perustuen voimaansaattamisen määräaikaan. Yksi henkilö oli ollut vastuussa eurooppapatentin voimaansaattamisen hoitamisesta määräpäivään mennessä ja toinen tämän valvonnasta. Järjestelmään oli lisäksi kuulunut menetelmä, jossa patenttiasiamiestoimiston kirjanpito-osasto oli toimittanut päivittäin eurooppapatenttien voimaansaattamisesta vastanneelle ryhmälle tiliotteen sen tarkistamiseksi, että julkaisumaksu oli suoritettu.
MAO totesi, että patenttiasiamiestoimiston järjestelmään oli sinänsä sisältynyt edellä selostetulla tavalla menetelmä, jolla oli pyritty varmistumaan julkaisumaksun maksamisesta. Esitetyn perusteella menetelmän ei kuitenkaan katsottu olleen käytännössä toimiva tilanteissa, joissa julkaisumaksun suorittaminen on jätetty eurooppapatentin voimaansaattamisen määräpäivään. Tämän perusteella MAO katsoi, ettei julkaisumaksun jäämisen maksamatta määräajassa ollut osoitettu johtuneen muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän yksittäisestä tai satunnaisesta virheestä. Valittajan ei näin ollen oltu katsottava osoittaneen toimineensa asiassa niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet. MAO hylkäsi valituksen.
(AL)