Tapauksessa Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaft (BMW) vaati, että markkinaoikeus (MAO) määrää MAO:n 7.7.2023 antamassa päätöksessä numero 329/2023 (päätös) annettujen asiakirjan esittämistä ja tiedonsaantia koskevien määräysten noudattamisen tehostamiseksi asetetut uhkasakot, yhteensä 100.000 euroa, vannetukku.fi Oy:n (Vannetukku) maksettavaksi täysimääräisinä. MAO on mainitulla päätöksellä määrännyt Vannetukun toimittamaan MAO:teen kirjanpitolain edellyttämät osto- ja myyntitositteet (määräys 1) sekä todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annetun lain 7 a §:n mukaiset tarpeelliset tiedot (määräys 2) ajalta 5.11.2015–7.7.2023. Käsillä oleva asia liittyy MAO:n 16.5.2022 antamaan tuomioon ja välituomioon asiassa diaarinumero 2020/457, jossa MAO on vahvistanut Vannetukun loukkaavan BMW:n EU-tavaramerkkiä numero 14015143 BMW (kuvio). Vannetukku on vaatinut, että MAO hylkää BMW:n vaatimuksen uhkasakkojen tuomitsemisesta maksettavaksi, ja esittänyt, että joka tapauksessa vaatimusta on pidettävä määrältään kohtuuttomana.
Asiassa oli ensinnäkin arvioitavana se, onko MAO:n päätös annettu Vannetukulle tiedoksi siten, että siinä asetettu 60 päivän määräaika asiakirjojen ja tietojen toimittamiseksi on alkanut kulua. Päätös on toimitettu 7.7.2023 Vannetukun asianajajalle, jonka sähköpostiosoite on ilmoitettu prosessiosoitteena. Päätös on vastaanotettu 7.7.2023 ja se on välitetty edelleen Vannetukulle. MAO viittaa tältä osin oikeudenkäymiskaareen sekä sähköisestä asioinnissa viranomaistoiminnassa annettuun lakiin ja toteaa, että päätöksen on katsottava annetun Vannetukulle tiedoksi, kun se on toimitettu yhtiötä esillä olevassa asiassa koko prosessin ajan edustaneelle asiamiehelle, joka on asianajaja, eikä ole ilmennyt mitään seikkoja, joiden perusteella MAO:n olisi pitänyt tarpeellisena erillisen valtakirjan pyytämistä kyseiseltä asiamieheltä.
Toiseksi arvioitavana oli Vannetukun väite siitä, että päätöksen sisältämä asiakirjojen ja tietojen esittämisvelvollisuus on sanamuodoltaan niin yleinen ja yksilöimätön, ettei se ole tosiasiallisesti pantavissa täytäntöön. Vannetukku on vedonnut asianosaisten välisessä erillisessä riita-asiassa toimitettuun ulosottoviranomaisen kirjeeseen, josta Vannetukun mukaan ilmenee, ettei yhtiön kirjanpitotositteista ilmene tuotemerkkejä tai muita sellaisia tunnistetietoja, jotka vastaisivat MAO:n päätöksessä tarkoitettua. Tältä osin MAO viittaa korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2019:7 (kohdat 15–17), jonka mukaan merkityksellisen asiakirja-aineiston saaminen todisteeksi ei saa olla asianosaiselle käytännössä mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa liiallisen yksilöintivaatimuksen takia. Asianosaisen oikeus ajaa asiaansa ja aineellisen totuuden selvittämisen tavoite tukevat ennemmin joustavaa kuin tiukkaa yksilöintivaatimuksen tulkintaa.
MAO toteaa, ettei tässä asiassa voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että asianosaisten erillisessä riita-asiassa nyt kyseessä olevan kaltaista selvitystä tietyltä, osittain toiselta ajanjaksolta ei ole voitu ainakaan kyseessä olleen MAO:n päätöksen perusteella ulosottoviranomaisen toimesta toimittaa. MAO katsoo, ettei tässä asiassa ole todettavissa, ettei Vannetukku olisi edes itse voinut löytää ja erottaa kirjanpito- tai muusta aineistostaan tapauksessa kyseessä olevia tositteita ja tietoja jossakin muodossa. Vannetukku ei ole siten näyttänyt, että siltä olisi tällä perusteella puuttunut tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päätöksessä asetettuja päävelvoitteita.
Asiassa oli kolmanneksi arvioitavana Vannetukun väite siitä, että ehdoton valtaosa tositeaineistosta on hävitetty aineiston säilyttämisen määräaikojen päättymisen perusteella, eikä kyseisiä asiakirjoja siten pääosin ole olemassa. MAO viittaa tältä osin kirjanpitolain säilytysaikoihin, joiden mukaan tilikauden tositteet, liiketapahtumia koskeva kirjeenvaihto sekä muu kuin lain 2 luvun 10 §:n 1 momentissa mainittu kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt siten, että lain vaatimukset täyttyvät. MAO katsoo, ettei BMW ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella Vannetukun ilmoituksen paikkansapitävyys voitaisiin kyseenalaistaa siten, etteikö Vannetukulla olisi ollut määräysten 1 ja 2 noudattamatta jättämiselle tosiasiallisen mahdottomuuden vuoksi uhkasakkolaissa tarkoitettu pätevä syy koskien tositteita ja tietoja ajalta ennen 1.1.2017. Sen sijaan Vannetukun ei ole katsottava näyttäneen, että vaadittu selvitys olisi muilta osin hävitetty.
Koska Vannetukku ei ole miltään osin täyttänyt sille MAO:n 7.7.2023 antamassa päätöksessä numero 329/2023 asetettuja määräyksiä eikä määräysten noudattamatta jättämiseen ole esitetty pätevää syytä muutoin kuin tiettyjen, melko lyhyttä ajanjaksoa koskevien tositteiden ja tietojen osalta, MAO katsoo, että määräysten tehosteeksi asetetut uhkasakot on tuomittava Vannetukun maksettavaksi osittain asetettua pienempänä siten, että tuomittava määrä on yhteensä 85.000 euroa. MAO hylkää BMW:n vaatimuksen enemmälti.
(RK)