-verkkolehtiAsiassa oli kysymys siitä, aiheuttiko myöhempi tavaramerkki 270340 SR (kuvio) sekaannusvaaran valittajan aikaisempaan Suomessa voimassa olevaan kansainväliseen rekisteröintiin 1187327 SR (kuvio) ja aikaisempaan EU-tavaramerkkiin 12042503 SR (kuvio).
PRH oli aiemmin katsonut, että merkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa. Stefano Ricci S.p.A. (myöhemmin Ricci) on vaatinut, että MAO kumoaa valituksenalaisen PRH:n päätöksen. Ricci vetosi siihen, että myöhemmän tavaramerkin kattamat tavarat ovat samoja kuin aikaisemman kansainvälisen rekisteröinnin ja aikaisemman EU-tavaramerkin kattamat tavarat, mikä on omiaan lisäämään sekaannusvaaraa. Lisäksi Ricci vetosi siihen, että aikaisempien merkkien kattamat palvelut ovat samankaltaisia myöhemmän tavaramerkin kattamien palveluiden kanssa ja, että osa myöhemmän tavaramerkin kattamista palveluista on samankaltaisia aikaisempien merkkien kattamien tavaroiden kanssa. Ricci myös katsoi, että merkkien välinen foneettinen identtisyys aiheuttaa ilmeisen sekaannusvaaran.
MAO arvioi tavaramerkkilain (7/1964) 6§:n 1 momentin mukaista sekaannusvaaraa, jonka mukaan kukaan muu kuin tavaramerkin haltija ei saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroidensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samankaltaisia tavaroita varten suojattu merkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran.
Verrattaessa aiemman kansainvälisen rekisteröinnin kattamia palveluita myöhemmän tavaramerkin kattamiin palveluihin, MAO totesi, että myöhemmän tavaramerkin luokassa 35: ”Vaatteiden ja asusteiden myyntiin liittyvät vähittäismyyntipalvelut” kattamat palvelut voidaan katsoa samoiksi tai samankaltaisiksi aikaisemman kansainvälisen rekisteröinnin luokassa 35: ”Services consisting of bringing together various items, namely – clothing articles, footwear” ja ”retail services, also for others, of – – clothing articles, footwear” kattamien palveluiden kanssa. Näin ollen sekaannusvaara tulisi arvioitavaksi edellä mainittujen palveluiden osalta, kun taas muiden palveluiden osalta MAO totesi, että ne ovat luonteeltaan keskenään erilaisia ja palvelevat eri tarpeita, ja näin ollen sekaannusvaaraa ei ole syytä arvioida. Sekaannusvaara tulisi kuitenkin myös arvioitavaksi verrattaessa aikaisemman EU-tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluita myöhemmän tavaramerkin kattamiin tavaroihin ja palveluihin, sillä MAO totesi niiden olevan samanlaisia ja samankaltaisia.
MAO katsoi, että merkityksellisen kohdeyleisön muodostaa kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden osalta suuri yleisö, joka koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista keskivertokuluttajista, jonka tarkkaavaisuusastetta ei ole pidettävä tavanomaista korkeampana.
Sekaannusvaaran olemassaolon kokonaisarviointia ei tulisi rajoittaa moniosaisen tavaramerkin yksittäisiin osatekijöihin, vaan merkitystä on annettava yksinomaan sille, miten keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin yhtenä kokonaisuutena. MAO katsoi, että myöhempi tavaramerkki sekä aikaisemmat merkit eroavat toisistaan ulkoasultaan, kun otetaan huomioon kirjainten asettelulliset ratkaisut sekä käytetty kirjasintyyppi. MAO totesi, että vaikka vertailtavat merkit muodostuvat sinänsä samasta kirjainyhdistelmästä SR, sen ei katsottu omaavan mitään selkeää merkityssisältöä kohdeyleisön keskuudessa kirjanyhdistelmän tai kuvio-osien osalta.
MAO katsoi, että vertailtavana olevissa merkeissä olevasta yhdistävästä tekijästä huolimatta ei synny sekaannusvaaraa. Markkinaoikeus antoi painoarvoa sille, että keskivertokuluttajan voidaan olettaa ymmärtävän, että kahdesta kirjaimesta muodostuva kirjainosa voi olla lyhenne monestakin eri ilmaisusta. Erot merkkien sisältämien kirjainten muodostamissa kuvio-osuuksissa olivat riittävät poistamaan vaaran siitä, että kohdeyleisö saattaisi luulla merkeillä varustetuilla palveluilla olevan sama kaupallinen alkuperä.
MAO hylkäsi valituksen.
(VV)