Global Lifecycle Services EMEA Ltd (hakijayhtiö) vaati, että markkinaoikeus kieltäisi AllWipe Oy:tä olemasta yhteydessä kieltohakemuksen täydennyksessä yksilöityihin 75 tahoon 300 000 euron uhkasakon uhalla siihen asti, kunnes hakijayhtiön liikesalaisuuksien loukkausta koskeva asia on lopullisesti ratkaistu välitysmenettelyssä. Asia koski liikesalaisuuslain 9 §:n mukaisen väliaikaisen kiellon edellytyksiä.
Hakemuksen mukaan AllWipe Oy oli oikeudettomasti käyttänyt hakijayhtiön liikesalaisuuksia olemalla yhteydessä sen asiakkaisiin pyrkimyksenään saada nämä omiksi asiakkaikseen. Hakijayhtiön mukaan AllWipe Oy oli käyttänyt oikeudettomasti asiakastietoja, joita se oli saanut hakijayhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan Solutions-yhtiön kanssa tehdyn jakelusopimukseen perustuneen yhteistyön yhteydessä. Hakijayhtiö ja AllWipe Oy olivat aikaisemmin solmineet salassapitosopimuksen, joka kattoi muun ohella asiakas- ja toimittajatietoja sekä liikesalaisuuksia.
Markkinaoikeus ei ottanut kantaa siihen, oliko AllWipe Oy:n menettely loukannut hakijayhtiön väitettyjä liikesalaisuuksia, vaan arvioi väliaikaisen kiellon edellytyksiä. Liikesalaisuuslain 9 §:n 2 momentin mukaan väliaikaisen kiellon määrääminen edellyttää, että hakija saattaa liikesalaisuuksiensa olemassaolon lisäksi todennäköiseksi, että kiellettäväksi vaadittu loukkaava teko on toteutunut tai välittömästi toteutumassa.
Markkinaoikeus katsoi, että hakijayhtiön esittämä kieltovaatimus perustui sen väitettyihin liikesalaisuuksiin ja niiden oikeudettomaan käyttöön. Sillä seikalla, että jakelusopimuksen sopimusoikeudelliset velvoitteet koskivat yksinomaan AllWipe Oy:tä ja Solutions-yhtiötä, ei ollut vaikutusta hakijayhtiön oikeuteen esittää liikesalaisuuslain nojalla vaatimuksia AllWipe Oy:tä vastaan.
Markkinaoikeus totesi, että kieltovaatimuksen muotoilu ja sen perusteiden esittäminen ovat hakijan vastuulla. Tuomioistuin ei voi määrätä muuta kuin mitä hakija asiassa on vaatinut. Hakijayhtiö oli vedonnut vaatimuksensa perusteena siihen, että AllWipe Oy oli oikeudettomasti käyttänyt liikesalaisuuksia olemalla yhteydessä hakijayhtiön asiakkaisiin ja houkuttelemalla näitä omiksi asiakkaiksi. Hakijayhtiön täydennetty kieltovaatimus koski kuitenkin kaikkea yhteydenpitoa, eikä rajoittunut tilanteisiin, joissa asiakasta pyritään houkuttelemaan AllWipe Oy:n asiakkaaksi. Vaatimus koski siten laajempaa ja eri menettelyä kuin mihin hakemuksen perusteena oli vedottu.
Markkinaoikeus katsoi, ettei hakijayhtiö ollut saattanut todennäköiseksi, että yhteydenpito asiakkaisiin olisi sellaisenaan kaikilta osin merkinnyt liikesalaisuuksien oikeudetonta käyttöä. Markkinaoikeus huomautti, että yksi kolmesta AllWipe Oy:n myyntiedustajan yhteydenotosta oli tapahtunut asiakkaan otettua ensin yhteyttä tähän lisenssisuhteen vuoksi.
Ottaen huomioon AllWipe Oy:n mahdollisen tarpeen vastata lisenssiasiakkaiden tekemiin yhteydenottoihin, markkinaoikeus totesi, että kiellosta aiheutuisi vastaajalle kohtuutonta haittaa. Tätä puolsi lisäksi se seikka, että kiellon piirissä oli myös eräitä viranomaistahoja.
Markkinaoikeuden mukaan väliaikaisen kiellon määräämiselle ei ollut liikesalaisuuslain 9 §:n mukaisia edellytyksiä. Vaatimus väliaikaisesta kiellosta hylättiin.
(HK)