MAO:397/19

Instanssin nimiMAO
Diaarinumero2018/109
Ratkaisun päivämäärä11.9.2019
Tuomion numero397
Laki, lainkohtaSähköisen viestinnän palveluista annetun 166§ ja 168§
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Suomen Elämyspalvelu Oy
Osapuolet, vastaaja(t)Liikenne- ja viestintävirasto, SK Entertainment Group Oy

Tapauksessa Suomen Elämyspalvelu Oy (myöhemmin valittaja) vaati, että MAO kumoaa liikenne- ja viestintäviraston tekemän päätöksen, jossa se hyväksyi vaatimuksen verkkotunnuksen palauttamisesta sen alkuperäiselle käyttäjälle SK Entertainment Groupille (myöhemmin vastaaja) sekä velvoittaa vastapuolen korvaamaan sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Valittaja perusteli vaatimustaan sillä, että vastaaja on luopunut oikeudestaan verkkotunnukseen kun se ei ollut kymmeneen vuoteen käyttänyt tunnusta, hallinnoinut sitä, suorittanut siihen liittyviä ylläpitotoimia eikä maksanut siihen liittyviä maksuja, joista valittaja on huolehtinut. Lisäksi valittaja katsoi, että vastaaja on laiminlyönyt sille lakiin perustuvan velvollisuuden ilmoittaa liikenne- ja viestintävirastolle rekisteritietojen muutoksista. Valittaja vetosi myös sille rekisteröityihin aputoiminimiin, ja näin ollen katsoi, että verkkotunnuksen siirrolle on ollut hyväksyttävä peruste. Valittaja on vastaanottanut aiempina vuosina liikenne- ja viestintäviraston lähettämiä verkkotunnuksen ylläpitoon liittyviä kirjeitä, ja on näin ollen toiminut vilpittömässä mielessä. Valittaja  on käyttänyt verkkotunnusta vuosittain järjestettävän tapahtuman markkinoinnissa, tiedottamisessa ja hallinnoinnissa. Vastaaja on ollut tietoinen, että Valittajan organisoineen tapahtuman aiempina vuosina, ja näin ollen se on antanut hiljaisen suostumuksen käyttää verkkotunnusta. Valittaja katsoi, että todellinen syy vastaajan tekemälle verkkotunnuksen palauttamispyynnölle on ollut vahingon aiheuttaminen valittajalle ja taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Liikenne- ja viestintäviraston mukaan valituksenalaisen päätöksen kumoamiselle ei ole perusteita. Liikenne- ja viestintäviraston mukaan, jos verkkotunnus halutaan siirtää toiselle taholle, verkkotunnuksen siirtoon on oltava verkkotunnusrekisteriin merkityn käyttäjän suostumus. Se, että valittaja on käyttänyt verkkotunnusta tai maksanut verkkotunnuksen uusimismaksut, ei siten muodosta hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen siirrolle. Verkkotunnuksen käyttäjä ja 5.9.2016 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen verkkotunnusvälittäjä, jonka hallintaan verkkotunnus on liitetty, ovat vastanneet siitä, että verkkotunnusrekisterissä on käyttäjää koskevat oikeat ja ajantasaiset tiedot. Verkkotunnuksen käyttäjän yhteystietojen päivittämättä jättäminen ei kuitenkaan osoita, että mainitun verkkotunnuksen siirtoon olisi ollut alkuperäisen käyttäjän suostumus, eikä se ole myöskään hyväksyttävä peruste siirtää verkkotunnus. Verkkotunnus on siirtynyt siirron saajan aloitteesta, eikä asiassa esitetyn selvityksen perusteella alkuperäinen käyttäjä ole myötävaikuttanut tai suostunut sen siirtoon.

Vastaaja ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastausta.

Ratkaisussaan MAO lausui, että verkkotunnuksen siirtäminen edellyttää nimenomaista tahdonilmaisua, eikä valittaja ole edes esittänyt vastaajan antaneen suostumusta verkkotunnuksen siirrolle. MAO katsoi, että hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen siirrolle ei ollut koska PRH:n kaupparekisteritietojen mukaan aputoiminimet on rekisteröity vasta sen jälkeen kun verkkotunnus on siirretty yritykselle joka on sittemmin sulautunut vastaajayhtiöön. Myöskään Facebook-sivuston hallinnointi ei muodostanut hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen siirrolle, koska sen osalta kysymys ei ollut sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitetusta suojatusta nimestä tai merkistä.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168§:n (917/2014) 2 momenttia koskevien esitöiden (HE 221/2013 vp s. 162) mukaan säännös suojaa verkkotunnuksen käyttäjää tahallisesti tai tahattomasti tehdyiltä vääriltä siirroilta. Näin ollen merkitystä ei ole ollut sillä, onko valittaja toiminut vilpittömässä mielessä. Myöskään sillä seikalla, onko vastaaja tehnyt pyynnön Liikenne- ja viestintävirastolle verkkotunnuksen palauttamisesta alkuperäiselle käyttäjälle valittajan esittämällä tavalla vahingoittamis- tai hyötymistarkoituksessa ei ole merkitystä asiassa.

MAO katsoi, että liikenne- ja viestintävirasto on päätöksellään voinut palauttaa verkkotunnuksen vastaajalle.

MAO hylkäsi valituksen.

(VV)

Alempi oikeusaste

Liikenne- ja viestintäviraston 9.2.2018 antama päätös

Ratkaisun lainvoimaisuusEi tiedossa
Asiasanatverkkotunnuksen siirtäminen, verkkotunnukset
Huomautukset

Ratkaisu luettavissa täältä.

Share: