Asiassa oli kyse keksinnön uutuuden arvioimisesta. Kemira Oyj (Kemira) haki kesällä 2019 suomalaista patenttia keksinnölle ”Estimating risk level in an aqueous process” (riskitason arviointi vesipitoisessa prosessissa). Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) hylkäsi patenttihakemuksen, mistä Kemira valitti markkinaoikeuteen (MAO). MAO:n oli ratkaistava, oliko patenttivaatimuksissa esitetty keksintö uusi siihen nähden, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Ratkaisussaan MAO totesi, että patenttivaatimus voi sisältää sekä teknisiä että epäteknisiä piirteitä. Uutuus ja keksinnöllisyys voivat kuitenkin perustua vain piirteisiin, jotka myötävaikuttavat keksinnön tekniseen luonteeseen. MAO katsoi, että patenttivaatimuksen 1 piirteet P3 ja P4, jotka koskivat vesipitoisesta virrasta otettujen näytteiden hydrofobisuuden mittaamista ja mittaussignaalin tuottamista ajan funktiona, olivat teknisiä. Piirteet P5, P5.1, P6 ja P7 puolestaan sisälsivät ainakin osittain matemaattisia menetelmiä ja tietojen esittämistä, jotka olivat epäteknisiä. Koska patenttivaatimusten on oltava teknisiä koko laajuudessaan, näitä piirteitä ei voitu ottaa huomioon uutuuden arvioinnissa.
Uutuusarvioinnissa arvioitavaksi jäi siten vain piirteiden P3 ja P4 mukainen hydrofobisuuden mittaussignaalin muodostaminen. MAO tulkitsi ”hydrofobisuuden mittaussignaalin” tarkoittavan joukkoa eri ajanhetkinä mitattuja hydrofobisuusarvoja. Näin ymmärrettynä mittaussignaalin tuottaminen ajan funktiona käsitti arvojen keräämisen peräkkäisinä ajanhetkinä, mikä oli jo tunnettu viitejulkaisuista. Siksi Kemiran keksintö ei ollut uusi ja MAO hylkäsi sen valituksen.
(HK)