PRH oli myöntänyt 2007 Oy Everon Ab:lle patentin keksintöön nimeltä ”Menetelmä ja järjestelmä kutsuviestin välittämiseksi ja hallinnoimiseksi”. Ascom Miratel Oy teki väitteen PRH:lle patenttia vastaan ja vaati, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. Ascom Miratel oli perustanut väitteen puuttuvaan uutuuteen ja esittänyt väitteensä tueksi yhteensä 20 eri viitejulkaisua. PRH hyväksyi väitteen ja kumosi patentin sillä perusteella, ettei se eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Everon vaati MAO:ssa, että PRH:n päätös kumotaan ja patentti pysytetään voimassa. Lisäksi valittaja Everon pyysi, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. MAO totesi hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin perusteella, että suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton ja asiassa ei ollut selvittämiseksi tarpeen toimittaa suullista käsittelyä.
Ensisijaiset patenttivaatimukset
Ascom Miratel oli viitannut viitejulkaisuun D1a Miracle-asiakaslehteen 1/2004, joka oli tullut julkiseksi ennen kysymyksessä olevan patentin hakemispäivää.
MAO totesi, että viitejulkaisussa D1a esitettiin CareWin-niminen turvapuheluiden ja hälytysten vastaanottamiseen suunniteltu ohjelmisto. Siinä kuvattiin menetelmä palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa asiakaspääte (turvapuhelin) lähettää kutsun, jossa palvelupääte (hoitaja/huollosta vastaava henkilö) vastaanottaa toimeksiannon ja jossa kutsutieto on siirretty asiakaspäätteestä palvelimelle. CareWin-ohjelmistoon voidaan tallentaa tietoja ohjelmiston käyttäjistä (kutsutietoja) ja hoitajista (palvelutarjoajan lisätietoja). Hälytyksen tullessa CareWin-ohjelmisto yhdistää kutsutiedon (kuka hälyttää) palvelimeen tallennettuihin hoitajia koskeviin tietoihin ja näiden tietojen perusteella turvapuhelu yhdistetään halutulle hoitajalle.
MAO katsoi, että kaikki ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet ilmenevät edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a. MAO:n mukaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ollut uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi mainitun viitejulkaisun D1a perusteella ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää. MAO:n mukaan ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ollut patentoitavissa.
MAO katsoi, että myös ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 21 ja 41 mukaiset keksinnöt ilmenivät viitejulkaisusta D1a ja että myöskään mainitut keksinnöt eivät siten olleet uusia.
Toissijaiset patenttivaatimukset
Ascom Miratel esitti, että Everonin toissijaisille patenttivaatimuksille ei löytynyt tukea perusasiakirjoista. MAO totesi, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän muodostaman kokonaisuus oli kuvattu patenttihakemuksen selitysosassa, joten vaatimus ei käsittänyt sellaista, mikä ei olisi ilmennyt patenttihakemuksesta sitä tehtäessä.
Ascom Miratel esitti lisäksi, että toissijaisia patenttivaatimuksia olisi pidettävä epätäsmällisinä. MAO totesi, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetyn perusteella alan ammattimiehen on katsottava ymmärtävän, että laskutuksessa tulee käyttää tietoja koskien saapuneita kutsuja ja/tai lähetettyjä toimeksiantoja sekä palvelimelle tallennettuja kuittaustietoja, mutta patenttivaatimus ei sinänsä rajaa, miten näitä tietoja käytetään laskutuksessa eikä myöskään sitä, ettei myös muita tietoja voitaisi käyttää laskutuksessa. MAO katsoi, ettei vaatimuksia ollut pidettävä epätäsmällisenä.
Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 oli ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 nähden lisätty toiseksi piirteet, kutsu-, toimeksianto- ja kuittaustietojen tallentamisesta palvelimelle sekä lokitietojen käyttämisestä laskutuksessa. MAO totesi, että viitejulkaisussa D1a esitetään, kuinka seurantajärjestelmä on omiaan muun ohella palveluiden laskutusraportoinnissa. Viitejulkaisusta D1a ei kuitenkaan käy ilmi, että siinä kuvatussa menetelmässä tallennetaan kutsu-, toimeksianto- ja kuittaustietoja, joten toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä oli MAO:n mukaan pidettävä uutena suhteessa viitejulkaisuun D1a.
MAO totesi, että patentin selitysosasta ei käy ilmi, että siihen, mitä tietoja tallennetaan palvelimelle tai mihin lokitietoihin laskutus perustuu, liittyisi mitään teknistä vaikutusta. Ainoan ongelman, jonka keksinnön mukainen menetelmä patentin selityksen perusteella ratkaisi, liittyi MAO:n mukaan järjestelmän automatisointiin. Viitejulkaisussa D1a esitetty menetelmä oli myös automatisoitu.
MAO:n mukaan viitejulkaisuun D1a perehtyvälle alan ammattimiehelle, jonka tehtävänä olisi suunnitella järjestelmän pohjalta asiakkaan laskutusta, oli katsottava olevan itsestään selvää, että laskutuksessa voidaan käyttää tallennettuja kutsu- ja/tai toimeksiantotietoja. Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän vaihe, jossa mainitaan, että laskutuksessa käytetään kutsu- ja/tai toimeksiantotietoja ei siten ollut MAO:n mukaan katsottava tekevän kyseisestä menetelmästä keksinnöllistä suhteessa mainitussa viitejulkaisussa D1a esitettyyn menetelmään.
MAO katsoi, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei eronnut olennaisesti siitä, mikä oli tullut tunnetuksi viitejulkaisun D1a perusteella ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. MAO totesi, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ollut tämän johdosta patentoitavissa. MAO hylkäsi valituksen.
(AH)