-verkkolehtiTapauksessa Juustoportti Oy oli vaatinut, että MAO kumoaa PRH:n 29.1.2020 tekemän valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian PRH:lle haetun merkin VAPAAN LEHMÄN rekisteröimistä varten. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko haettu merkki katsottava sellaisenaan erottamiskykyiseksi tavaroille ”Maito; Maitotuotteet; maidosta valmistetut tai maitoa sisältävät juomat” luokassa 29. Lisäksi MAO arvioi, oliko merkki tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa tavaramerkin hakijan tavaroiden merkkinä.
Tavaramerkkilain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan erottamiskykyisenä ei pidetä merkkiä, joka voi kuvailla tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa, palvelujen suoritusajankohtaa taikka muuta niiden ominaisuutta. Tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos merkki ei ole 11 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin mukaisesti erottamiskykyinen. Tavaramerkkilain 12 §:n 3 momentin mukaan tavaramerkkiä ei saa kuitenkaan jättää rekisteröimättä, jos tavaramerkki on ennen hakemispäivää tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa tavaramerkin hakijan tavaroiden tai palvelujen merkkinä.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sanamerkkiä on pidettävä kuvailevana, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden. MAO arvioi, että elintarvikkeiden yhteydessä sana ”vapaan” yhdistettynä johonkin tuotantoeläimeen antaa kohdeyleisölle mielikuvan yleisesti tunnetusta käsitteestä ”vapaan kanan”, joka kertoo tuotantoeläimen eläneen paremmissa elinolosuhteissa. MAO:n mukaan myös käsite ”vapaan lehmän” antaa mielikuvan siitä, että kysymys on lehmistä, jotka elävät paremmissa elinolosuhteissa ainakin osittain vapaana, vaikka ”vapaiden lehmien” elinolosuhteille ei ole mitään yleistä määritelmää. Se, että Suomessa tuotantolehmät eivät valittajan esittämin tavoin koskaan elä täysin vapaina villieläiminä, ei MAO:n mukaan tee sanayhdistelmästä ”vapaan lehmän” niin teoreettista, ettei kohdeyleisö ymmärtäisi sitä edellä todetulla tavalla.
MAO arvioi tapauksessa myös erottamiskyvyn saavuttamista merkin käytön kautta. Valittajan käyttönäyttönä esittämä aineisto koostui tuotepakkausten valokuvista, haettua merkkiä ja sillä varustettuja tuotteita koskevista tunnettuustutkimuksista ja myyntimääräraporteista sekä televisio-, internet- ja radiomainosnäytteistä, näytteistä painetusta mainonnasta erilaisissa kanavissa sekä kyseisenlaista markkinointia koskevista yhteenvedoista ja tavoittavuusraporteista. Perusteluissaan MAO totesi, että valittaja oli esittänyt vuosilta 2015-2019 laajasti kyseisiä tuotteita koskevaa, eri medioissa ja sosiaalisen median kanavissa esitettyä markkinointimateriaalia. MAO:n mukaan ilmaisua oli kuitenkin markkinoinnissa käytetty siten, ettei käytöstä suoraan voinut päätellä, onko ilmaisua haluttu käyttää tavaramerkkinä vai kyseisten tavaroiden laatua ilmaisevana kuvailevana ilmaisuna. MAO myös totesi, etteivät tunnettuustutkimukset suoraan osoittaneet, tunsivatko kuluttajat merkin kuvailevana ilmaisuna vai ilmaisulla merkittyjen tavaroiden tietyn anonyymin alkuperän osoittajana.
MAO totesi, että merkki VAPAAN LEHMÄN ei ole tavaramerkkilain 11 tai 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen. Lisäksi MAO katsoi asiaa kokonaisuutena arvioiden, ettei valittaja esittänyt asiassa riittävää näyttöä, joka osittaisi, että haettua merkkiä VAPAAN LEHMÄN olisi käytetty tavaramerkkinä niin kauan ja laajalti, että se olisi tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa ennen merkin hakemispäivää 6.9.2019. Edellä esitetyillä perusteilla MAO päätyi hylkäämään valituksen.
(HM)