Valmet AB vaati, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja Andritz Oy:lle myönnetyn patentin FI 129507. Patentti koski menetelmää haihtuvien yhdisteiden poistamiseksi ligniiniä sisältävästä materiaalista tislaamalla. Patenttivaatimuksen mukaan tislaus toteutettiin joko höyrystrippauksella enintään 1,5 barin paineessa tai tyhjötislauksella. Patentti- ja rekisterihallitus oli Valmet AB:n tekemän väitteen takia pysyttänyt patentin voimassa muutetussa muodossa. Asiassa oli erityisesti kysymys patentin uutuudesta aikaisempaan tekniikkaan nähden sekä patenttivaatimuksiin tehtyjen muutosten sallittavuudesta.
Valmet AB:n mukaan patentin mukainen keksintö ei ollut uusi eikä keksinnöllinen useisiin aikaisemman tekniikan julkaisuihin nähden. Andritz Oy puolestaan katsoi, etteivät aikaisemmat julkaisut kuvanneet patentin mukaista tislausmenetelmää. Keskeiseksi kysymykseksi asiassa muodostui se, miten patenttivaatimuksessa käytettyä höyrystrippauksen käsitettä oli tulkittava.
Markkinaoikeus totesi patenttivaatimusten tulkinnasta, että patentin selityksiä ja piirustuksia on käytettävä patenttivaatimusten tulkinnassa myös patentin myöntämisedellytyksiä arvioitaessa. Markkinaoikeus viittasi tältä osin Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisuun G 1/24. Andritz Oy:n patentin selityksessä höyrystrippaus oli määritelty laajasti siten, että sillä tarkoitettiin mitä tahansa höyrykäsittelyä, jossa ligniiniä sisältävä materiaali altistetaan höyrylle haihtuvien yhdisteiden erottamiseksi tai höyrystämiseksi. Myös höyryn oli patentin selityksessä todettu voivan sisältää muita kaasuja.
Markkinaoikeus arvioi patentin uutuutta eritysesti D5-julkaisun perusteella. D5 koski hiilipitoisten hiukkasmaisen materiaalin hajun vähentämistä ja siinä käsiteltäväksi materiaaliksi oli kuvattu myös ligniinipohjainen materiaali. D5:n mukaisessa menetelmässä materiaalia voitiin käsitellä prosessi-ilmakehässä, joka sisälsi muun muassa tulistettua höyryä, ja käsittely voitiin toteuttaa normaalipaineessa tai sitä hieman alemmassa tai korkeammassa paineessa.
Markkinaoikeus katsoi patentin oman höyrystrippausta ja höyryä koskevan laajan määritelmän perusteella, että D5:ssä kuvattu käsittely täytti patenttivaatimuksen höyrystrippausta koskevan piirteen. Myös D5:ssä käytetyt paineolosuhteet jäivät patenttivaatimuksessa asetetun 1,5 barin enimmäispaineen alapuolelle. D5:stä ilmenivät siten kaikki patenttivaatimuksen olennaiset piirteet, minkä vuoksi patenttivaatimuksen mukaista keksintöä ei voitu pitää uutena.
D5 oli julkaistu Andritz Oy:n patenttihakemuksen tekemisen jälkeen. Markkinaoikeus totesi kuitenkin, että D5:n etuoikeus oli Andritz Oy:n patenttihakemuksen tekemispäivää aikaisemmalta ajalta ja että D5:n etuoikeusasiakirjassa oli kysymys samasta keksinnöstä. D5 voitiin tämän vuoksi ottaa patenttilain nojalla huomioon aikaisempana tekniikkana patentin uutuutta arvioitaessa.
Vaihtoehtoiset vaatimusasetelmat
Andritz Oy oli esittänyt patentin voimassa pitämiseksi myös kuusi vaihtoehtoista vaatimusasetelmaa. Ensimmäisessä vaihtoehtoisessa vaatimusasetelmassa patenttivaatimusta oli rajattu siten, että poistettaviin yhdisteisiin kuului guajakoli. Markkinaoikeus katsoi D5:n esimerkkien osoittavan myös guajakolin poistumista käsittelystä, minkä vuoksi vaatimus ei tälläkään rajauksella ollut uusi.
Toisessa vaihtoehtoisessa vaatimusasetelmassa vaatimukseen oli lisätty edellytys materiaalin altistamisesta höyrylle 50-120°C:n lämpötilassa. Markkinaoikeus katsoi, että alkuperäisessä patenttihakemuksessa kyseinen lämpötila-alue oli esitetty yhdessä käsittelyn vähimmäiskestoa koskevien rajoitusten kanssa. Muutettu patenttivaatimus ei kuitenkaan sisältänyt käsittelyaikaa koskevaa rajoitusta, joten se kattoi myös sellaisia toteutustapoja, joita alkuperäisestä hakemuksesta ei voitu suoraan ja yksiselitteisesti johtaa. Vaatimus sisälsi siten kiellettyä lisättyä asiaa.
Kolmannessa vaihtoehtoisessa vaatimusasetelmassa patenttivaatimukseen oli lisätty muun ohella vaatimus suspension alle neljän olevasta pH-arvosta. Alkuperäisessä hakemuksessa tällainen pH-arvo liittyi kuitenkin happopestyyn ligniiniin. Koska muutetussa vaatimuksessa pH-rajoitusta ei ollut sidottu happopestyyn ligniiniin, vaatimus käsitti alkuperäistä hakemusta laajemman teknisen opetuksen ja sisälsi kiellettyä lisättyä asiaa.
Myöskään neljäs, viides tai kuudes vaihtoehtoinen vaatimusasetelma eivät mahdollistaneet patentin voimassa pitämistä. Neljännen ja viidennen vaatimusasetelman mukaiset käyttövaatimukset eivät olleet uusia D5:een nähden. Kuudennessa vaihtoehtoisessa vaatimusasetelmassa materiaali oli rajattu sellunvalmistusprosessista peräisin olevaksi, mutta markkinaoikeus katsoi D5:n ja siinä nimenomaisesti viitatun D8-julkaisun perusteella myös tämän piirteen kuuluneen aikaisempaan tekniikkaan.
Markkinaoikeus katsoi näin ollen, ettei patenttia voitu pitää voimassa Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymässä muodossa eikä minkään Andritz Oy:n esittämän vaihtoehtoisen vaatimusasetelman perusteella. Koska patentin kumoamiselle oli jo näillä perusteilla edellytykset, markkinaoikeuden ei ollut tarpeen lausua kaikista Valmet AB:n esittämistä muista uutuuden ja keksinnöllisyyden puuttumista koskevista väitteistä.
(HK)