Asiassa A ja B olivat tehneet Deadline Kustannus Oy:n kanssa kustannussopimuksen työnimellä ”Immu ja rikollisjengit” nimitetyn teoksen julkaisemisesta. Kustannussopimuksella tekijät olivat luovuttaneet kustantajalle yksinoikeuden julkaista teos ja saattaa se yleisön saataviin. Sopimuksessa oli sovittu teoksen luovutusajankohta, jonka jälkeen tekijöillä oli oikeus suorittaa korjausluku ennen teoksen julkaisemista. A väitti kieltäneensä kustantajaa julkaisemasta teosta korjaustarpeiden takia suullisesti ja lopulta purkanut kustannussopimuksen kirjallisella ilmoituksella. Lisäksi A väitti, että kustantaja oli tehnyt teokseen muutoksia ilman A:n lupaa sekä loukannut hänen tekijänoikeuksiaan julkaistessaan äänikirjan toisen henkilön esittämänä.
A vaati, että markkinaoikeus (MAO) kieltää Deadline Kustannus Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla valmistamasta ja saattamasta yleisön saataviin ”Gangstakuiskaaja Immu” -nimellä julkaistua teosta a) painettuna kirjana, sähkökirjana tai äänikirjana, tai toissijaisesti b) äänikirjana siten, että teoksen esittää muu henkilö kuin hän itse. Lisäksi MAO:n tuli vahvistaa, että asiassa oli rikottu A:n tekijänoikeutta. Asiassa oli kyse siitä, oliko kustantajalla ollut kustannussopimukseen perustuva oikeus julkaista teos, valmistaa siitä kappaleita ja saattaa se yleisön saataviin siinä muodossa kuin se on tehty, sekä oliko A:lla ollut oikeus purkaa kustannussopimus.
Tekijänoikeuslain 27 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus voidaan eräin rajoituksin luovuttaa kokonaan tai osittain. MAO:n mukaan tekijät olivat tekijänoikeuslain mukaisesti luovuttaneet kustantajalle oikeuden julkaista teoksen ja pakottavan sääntelyn puuttuessa asia perustuu keskeisesti osapuolten väliseen sopimukseen. Kustannussopimuksen kohdan 10 mukaisesti sopimusmuutosten tuli olla kirjallista muotoa, joten suullisesti käyty keskustelu ei ollut pätevä tapa poiketa sopimuksesta.
MAO katsoi, että kustantajan tekemää muutosta oli pidettävä hyvin vähäisenä ja sellaisena, että kustantaja on voinut sen kustannussopimuksen puitteissa tehdä ilman A:n hyväksyntää. Lisäksi äänikirjan lukemisen osalta MAO katsoi, että A:n olisi tullut kustannussopimuksen kohdan 9 mukaisesti lukea äänikirja, vaikka hän ei olekaan ollut samaa mieltä teoksen sisällöstä tai teoksen julkaisemisesta. MAO lausui, että kustantaja on menetellyt kustannussopimuksen mukaisesti siinä määrin kuin se on ollut tekijöiden oikeudet huomioon ottaen mahdollista ja kohtuullista.
Teoksen korjaustarpeista MAO lausui, että sisällöllisesti valmiin käsikirjoituksen jättämisen jälkeen kustantajalla ei ole ollut velvollisuutta korjausluvun puitteissa tai muutenkaan tehdä teokseen ainakaan sellaisia laajoja tai merkittäviä muutoksia, jotka muuttaisivat teoksen olennaista luonnetta siitä, mitä teoksen on sovittu sisältävän. Lisäksi MAO totesi, että A ei missään vaiheessa esittänyt yksilöidysti muutostarpeita teokseen, vaan on pikemminkin yrittänyt estää teoksen julkaiseminen. Kustantajan ei voitu katsoa toimineen kustannussopimuksen vastaisesti.
Kokonaisuudessaan MAO katsoi, että kustantajalla oli kustannussopimukseen perustuva yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa se yleisön saataviin siinä muodossa kuin se on tehty, eikä kustantaja siten loukannut A:n tekijänoikeuksia. Asiassa ei ollut A:n väittämiä perusteita siitä, että kustannussopimus olisi voitu katsoa olevan purettu olennaisen sopimusrikkomuksen perusteella.
MAO hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n korvaamaan Deadline Kustannus Oy:n oikeudenkäyntikulut 37.780 eurolla viivästyskorkoineen.
(SK)