-verkkolehtiAsiassa oli kyse tavaramerkin erottamiskyvystä. Suomen kennelliitto valitti MAO:en PRH:n päätöksestä, jossa sen tavaramerkkihakemus sanamerkille Lukukoira oli hylätty luokissa 16 (paperi ja pahvi; painotuotteet; kirjansidonta-aineet; valokuvat; paperikauppatavarat ja toimistotarvikkeet, paitsi huonekalut; paperi- ja kotitalousliimat; piirustustarvikkeet ja taiteilijantarvikkeet; siveltimet; neuvonta- ja opetusvälineet; muovikalvot, -kelmut ja -pussit käärimistä ja pakkaamista varten; painokirjasimet, painolaatat) ja 41 (koulutus; koulutuksen järjestäminen; ajanviete; urheilu- ja kulttuuritoiminnat). Hakemus oli hylätty haetun tavaramerkin erottamiskyvyn puutteen vuoksi.
Asiassa oli MAO:ssa siten kyse siitä, että oliko merkillä Lukukoira itsenäinen erottamiskyky luokissa 16 ja 41. Mikäli sillä ei ollut itsenäistä erottamiskykyä edellä mainituissa luokissa, arvioitavaksi tuli, oliko merkki saavuttanut erottamiskyvyn käytön kautta kyseisille tavaroille ja palveluille.
Tavaramerkkilain 3 §:ssä säädetään, että merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty. Lisäksi tavaramerkkilain 13 § 1 momentin mukaan merkki, joka ei ole 3 §:n mukaisesti erottamiskykyinen, ei täytä rekisteröinnin edellytyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan tavaramerkiltä ei kuitenkaan erottamiskyvyn puuttumisen perusteella saa evätä rekisteröintiä, jos tavaramerkki on ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää käytössä tullut erottamiskykyiseksi.
MAO totesi ratkaisussaan, että tavaramerkkiluokka 16 sisältää useita erilaisia tuotteita, kuten yhtäältä erilaisia kirjoja, lehtiä ja opetusmateriaalia, mutta toisaalta myös toimistotarvikkeita, paperiliimoja sekä siveltimiä. Ensimmäisen ryhmän osalta MAO totesi, että keskivertokuluttajalle on selvää, että sana lukukoira liittyy lukemiseen tai sen opetteluun käytettäviin tavaroihin. Täten yhteys haetun tavaramerkin ja näiden tavaroiden välillä oli niin suora ja konkreettinen, että tavaramerkillä ei ollut erottamiskykyä kyseisille tavaroille. MAO kuitenkin huomautti, että tavaraluokkaan 16 kuuluu myös toisenlaisia tavaroita, joiden yhteyttä haetun tavaramerkin kanssa ei ole arvioitu PRH:n päätöksessä. Lisäksi luokka 41 sisältää palveluita, kuten lentoesitysten järjestäminen, jotka ovat MAO:n mukaan sellaisia, että niiden ei voida katsoa liittyvän lainkaan lukemiseen tai sen opetteluun.
Näin ollen MAO totesi, että tavaramerkki Lukukoira ei ole kuvaileva ja erottamiskyvytön kaikille haettujen luokkien tavaroille. Siltä osin kuin MAO kuitenkin arvioi, että haettava tavaramerkki ei ole itsenäisesti erottamiskykyinen, arvioitavaksi tuli käytön myötä saavutettu erottamiskyky. Jotta merkki voi saavuttaa erottamiskyvyn käytön perusteella, sitä on pitänyt käyttää niille tavaroille tai palveluille, joille erottamiskykyä haetaan.
MAO totesi, että asiassa esitetyn näytön perusteella Kennelliitto ei ollut käyttänyt merkkiä suurelle osalle luokan 16 tai 41 tavaroista tai palveluista. Kennelliitto oli kuitenkin toimittanut näytöksi haetun tavaramerkin käytöstä mm. yhdistyksen säännöt, kennelpiirin ohjesäännöt ja kennelpiirien kartan, hallituksen kokouspöytäkirjan, toimintaa koskevan laatusuosituksen ja tilaston. MAO arvioi, että kolme ensimmäistä dokumenttia osoittivat Suomen Kennelliiton toiminnan laajuutta, mutta eivät sisältäneet lukukoiratoimintaa koskevia mainintoja eikä niistä voinut päätellä haetun merkin Lukukoira käyttöä.
Muissa asiakirjoissa haettu tavaramerkki Lukukoira esiintyi kirjoitettuna pienellä alkukirjaimella, lukuun ottamatta yhtä kuviomerkkiä. Sanan käyttö pienellä alkukirjaimena kirjoitettuna ja yhdyssanojen osana (esim. ”lukukoiratoiminta”) viittasi MAO:n mukaan siihen, että kyseessä oli tavaramerkin sijaan ennemminkin yleissana. Tällöin kohdeyleisö ei miellä sanaa tavaran kaupallisen alkuperän tunnuksena. MAO:n ratkaisun mukaan asiassa ei voitu päätellä, että haettu tavaramerkki olisi saavuttanut erottamiskyvyn käytön perusteella hakemuspäivään mennessä.
Koska MAO kuitenkin totesi, että PRH ei ollut arvioinut haetun tavaramerkin erottamiskykyä kaikkien tavaroiden osalta valituksenalaisessa päätöksessään, PRH:n päätös kumottiin ja asia palautettiin sille uudelleenkäsiteltäväksi.
(HK)