Bayer Intellectual Property GmbH, Bayer AG ja Bayer Oy (yhdessä Bayer) vaativat, että markkinaoikeus (MAO) kieltää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla ja sakon uhalla Glenmark Pharmaceuticals Nordic AB:ia (Glenmark) tarjoamasta, saattamasta vaihdantaan, tuomasta maahan tai pitämästä hallussa ja käyttämästä Rivaxa-rinnakkaisvalmisteita myyntilupien nro 42798–42800 nojalla niin kauan kuin patentti numero FI/EP 1 845 961 on voimassa. Glenmark vaati, että MAO hylkää hakemuksen ja määrää väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpanon peruutettavaksi, koska Bayer ei ole saattanut todennäköiseksi kannepatentin loukkausta ja turvaamistoimen edellytyksenä oleva vaade-edellytys ei täyty, koska kannepatentti on todennäköisemmin mitätön kuin pätevä.
MAO kielsi 30.5.2024 väliaikaista turvaamistointa koskevalla päätöksellään 315/2024 sakon uhalla tarjoamasta, saattamasta vaihdantaan, tuomasta maahan tai pitämästä hallussa ja käyttämästä Rivaxa rinnakkaisvalmisteita, kunnes lopullinen turvaamistoimea koskeva päätös annetaan. MAO katsoi, että turvaamistoimen määräämisen edellytykset olivat olemassa.
MAO piti perusteltuna olettaa, että kannepatentti on Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan lainvoimaisen ratkaisun perusteella pätevä, ellei ratkaisusta poikkeamiselle esitetä asianmukaisia perusteita. Asianosaisten esittämistä todisteista esimerkiksi erästä tutkimusta koskevaa posteria ei pidetty merkittävänä. Se posteri koski tutkimusta joka ei ollut todettu lähimmäksi tunnetuksi tekniikaksi EPO:ssa. Muissa maissa käydyt oikeudenkäynnit ja niitä koskevat aineistot eivät myöskään horjuttaneet MAO:n kantaa.
Kannepatentin loukkauksen osalta Glenmark vetosi muun muassa puoliintumisajan pituuteen. Bayer väitti, että puoliintumisajan pituus oli vaikuttavan aineen piirre. MAO, EPO: valituslautakunta ja Bayer eivät pitäneet puoliintumisajan pituutta erityisen merkityksellisenä.
MAO totesi Bayerin osoittaneen todennäköiseksi, että sillä on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen oikeus Glenmarkia vastaan patenttiin numero FI/EP 1 845 961 perusteella. Näin ollen turvaamistoimen MAO katsoi, että myöntämisen edellytyksenä oleva vaade-edellytys täyttyi. MAO totesi tähän liittyen, että Glenmark esitti valmistetta käytettäväksi sekä kannepatentin suojapiiriin kuuluvalla että siihen kuulumattomalla tavalla. MAO katsoi Bayerin saattaneen todennäköiseksi, että kyseisen valmisteen myyntiluvan numero 42799 nojalla tapahtuvaan muun ohella valmisteen tarjoamiseen ja vaihdantaan saattamiseen kohdistuva vaade-edellytys täyttyy jo tällä perusteella.
MAO katsoi lisäksi, että vaaraedellytys täyttyy. Lopuksi MAO toteutti haittavertailun, jossa se totesi muun muassa, että Glenmark ei vielä ole tuonut valmistettaan Suomen markkinoille. Sen vuoksi sille ei ole odotettavissa suuria vahinkoja ja jos vahinkoja aiheutuu Bayer kantaa ankaran vastuun vahingoista. Tuomioistuin katsoi siis, että Bayerin etuuteen nähden Glenmarkille ei aiheudu kohtuutonta haittaa.
(EB)