-verkkolehtiAsiassa oli kyse sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Hakija Lynx Rifles Oy vaati, että markkinaoikeus määrää vastaaja Sako Oy:n 1 000 000,00 euron uhkasakon nojalla lopettamaan sellaisten kiväärien, joissa on hyödynnetty hakijan suunnittelemaa keskikehtorakennetta, markkinoinnin ja myynnin. Hakija oli tuonut markkinoille oman take down –tyyppisen kiväärimallinsa 2012. Asiassa oli riidatonta, että osapuolet olivat keskustelleet vuonna 2015 vastaajan suunnitelmasta alkaa valmistaa take down –tyyppistä kivääriä ja että vastaaja tilasi hakijalta kiväärien prototyypit. Prototyypit valmistettiin vuosina 2015-2016. Kun prototyypit oli luovutettu, osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen tulevasta yhteistyöstä. Vastaaja oli alkuvuonna 2017 aloittanut oman take down –tyyppisen kiväärinsä markkinoinnin, jolloin hakija laittoi käsiteltävänä olevan asian vireille markkinaoikeudessa.
Hakijan kieltovaatimus perustui ensisijaisesti siihen, että kyseessä oli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 3 momentissa (1061/1978, kumottu lailla 10.8.2018/596, SopMenL) tarkoitettujen teknisten esikuvien, jotka hakija luovutti vastaajalle liiketarkoituksessa ja joita vastaaja sittemmin käytti oikeudettomasti hyödykseen kiväärinsä kehittämisessä, käytöstä. Toissijaisesti hakijan kieltovaatimus perustui siihen, että hakijan vastaajalle suunnittelemat prototyypit sisälsivät SopMenL:n 4 §:ssä tarkoitettuja liikesalaisuuksia, jotka kuuluivat hakijalle ja joita vastaaja oli käyttänyt oikeudettomasti suunnitellessaan omaa kivääriään. Kolmassijaisesti vaatimus perustui siihen, että hakija luovutti edellä mainitut prototyypit vastaajalle ainoastaan sitä tarkoitusta varten, että vastaaja pystyi selvittämään sisäisesti, ryhtyykö se yhteistyöhön hakijan kanssa. Hakijan mukaan vastaaja kuitenkin käytti prototyyppejä oman kiväärinsä kehittämiseen ja näin ollen menetteli SopMenL:n 1 §:n 1 momentin vastaisesti.
Vastaaja kiisti ensinnäkin, että prototyypit olisivat SopMenL:n 4 §:n 3 momentissa (1061/1978) tarkoitettuja teknisiä esikuvia tai että se olisi käyttänyt prototyyppejä kiväärinsä kehittämisessä tai toiminut muuten oikeudettomasti. Toiseksi se kiisti, että hakijan liikesalaisuuksiksi väittämissä seikoissa olisi kyse SopMenL:n 4 §:ssä (1061/1978) tarkoitetuista liikesalaisuuksista. Kolmanneksi vastaaja kielsi menetelleensä SopMenL:n 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen vastaisesti. Lisäksi se katsoi, ettei säännös soveltunut käsiteltävään sopimusasiaan.
Vastaajan todistajana toiminut tuotekehitysjohtaja kertoi markkinaoikeudessa, että vastaaja oli suunnitellut take down –tyyppisen kiväärin markkinoille tuontia jo vuodesta 2007. Kun prototyyppien jatkokäyttöä koskevat neuvottelut hakijan kanssa eivät kuitenkaan edenneet, vastaaja aloitti kiväärin suunnittelun sisäisesti. Todistajan mukaan hakijan valmistamia prototyyppejä ei oltu käytetty kiväärin suunnittelutyössä, vaan suunnittelu oli tehty hakijan muiden, omien kiväärien pohjalta.
SopMenL:n 4 §:n 3 momentin (1061/1978) mukaan se, joka elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittaessaan on saanut tiedon liikesalaisuudesta tai jolle työn tai tehtävän suorittamista varten taikka muuten liiketarkoituksessa on uskottu tekninen esikuva tai tekninen ohje, ei saa sitä oikeudettomasti käyttää eikä ilmaista. MAO:n mukaan oli mahdollista, että asiassa arvioitavan kaltaiset prototyypit voisivat olla joissain tilanteissa laissa tarkoitettuja teknisiä esikuvia.
MAO:n tarkastelussa vastaajan kivääri ja erityisesti sen keskikehto oli ulkorakenteen osalta selkeästi erilainen verrattuna prototyyppeihin. Kiväärin keskikehdon sisärakenteet olivat monilta osin MAO:n mukaan samanlaiset, mutta se arvioi, että samankaltaisuus johtui siitä, että hakijan suunnittelemat prototyypit oli valmistettu yhteensopiviksi vastaajan kiväärin rautojen kanssa. Koska nämä raudat määrittävät keskikehdon sisärakennetta, MAO katsoi, ettei näitä sisärakenteiden samankaltaisuuksia voitu pitää osoituksena sille, että vastaaja olisi hyödyntänyt prototyyppiä take down –tyyppisen kiväärinsä suunnittelussa. Täten MAO katsoi, että asiassa ei osoitettu, että vastaaja olisi hyödyntänyt prototyyppejä kiväärin valmistuksessa eikä sen siten voitu katsoa menetelleen SopMenL:n 4 §:n 3 momentin (1061/1978) vastaisesti.
Hakijan toissijainen vaatimus perustui siihen, että prototyypit sisälsivät kiväärin eri osiin sekä teknisten yksityiskohtien ja suunnitteluratkaisujen muodostamaan kokonaisuuteen liittyviä liikesalaisuuksia, joita vastaaja oli hyödyntänyt oikeudettomasti. SopMenL:n 4 §:n 1 momentin (1061/1978) mukaan kukaan ei saa oikeudettomasti hankkia tai yrittää hankkia tietoa liikesalaisuudesta eikä käyttää tai ilmaista näin hankkimaansa tietoa. MAO kuitenkin katsoi, että sellaiset hakijan liikesalaisuuksiksi yksilöimät seikat, kuten kiväärin eri osien muotoilu sekä materiaalien ainevahvuudet olivat tulleet julkisiksi, kun hakijan oma kivääri, johon prototyypit olivat perustuneet, oli saatettu markkinoille. Tällöin kyse ei voinut olla SopMenL:n mukaisista liikesalaisuuksista. Lisäksi osa toisen prototyypin ominaisuuksista perustui siihen, että se oli tehty sopivaksi vastaajan kiväärien rautoihin. Tältäkään osin kyse ei MAO:n mukaan voinut olla hakijan liikesalaisuuksista.
MAO arvioi vielä hakijan kolmassijaista kieltovaatimusta, joka perustui SopMenL:n 1 §:n 1 momentin yleislausekkeeseen, jonka mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Koska MAO oli jo aiemmin todennut, että asiassa ei oltu näytetty, että vastaaja olisi käyttänyt take down –tyyppisen kiväärinsä kehittämisessä ja hyödyntämisessä hyväkseen hakijan valmistamia prototyyppejä, vastaajan ei voitu katsoa menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti tai käyttäneen muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.
(HK)