MAO:568/20

Instanssin nimiMAO
Diaarinumero2019/179
Ratkaisun päivämäärä22.12.2020
Tuomion numero568
Laki, lainkohtaOikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §, 3 §, 7 §, 8 b §
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Lähitaksi Oy
Osapuolet, vastaaja(t)A, AM Turun Taksi -nimisen toiminimen haltijana (aiemmin Turun lähi taksi -nimisen toiminimen haltijana)

Asiassa oli kyse oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuden arvioinnista. Lähitaksi Oy oli 6.6.2019 vireille tulleessa ja sittemmin osittain peruuttamassaan alkuperäisessä kanteessa vaatinut, että MAO 1) kumoaa toiminimen Turun lähi taksi rekisteröinnin; 2) kieltää A:a käyttämästä Lähitaksi Oy:n toiminimeä loukkaavaa toiminimeä Turun lähi taksi ja ilmaisuja ”lähi taksi” tai ”lähitaksi” toiminimensä yhteydessä sekä asettaa tämän velvoitteen tehosteeksi 10.000 euron määräisen uhkasakon; 3) velvoittaa A:n suorittamaan Lähitaksi Oy:lle 500 euron määräisen hyvityksen rekisteröidyn toiminimen oikeudettomasta käytöstä ja loukkauksesta; ja 4) velvoittaa A:n korvaamaan Lähitaksi Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.181,50 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä, viivästyskorkoineen.

A oli vastauksessaan 29.7.2019 ilmoittanut, että hän on muuttanut toiminimekseen AM Turun Taksi. Lähitaksi Oy oli 18.9.2019 ilmoittanut peruuttavansa kanteensa siten, että se kuitenkin vaatii edelleen A:n velvoittamista suorittamaan Lähitaksi Oy:lle sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 7.305 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä, viivästyskorkoineen. A oli vaatinut, että MAO hylkää kanteen. Vastaaja ei ollut esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimusta.

Asiassa oli MAO:ssa siten kysymys ensinnäkin siitä, onko vastaaja velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja tilanteessa, jossa kantaja on pääasiaa koskevien vaatimustensa osalta peruuttanut kanteensa. Mikäli korvausvelvollisuuden katsottaisiin olevan olemassa, asiassa oli vielä arvioitava, onko korvausvelvollisuutta pidettävä esillä olevassa asiassa ilmeisen kohtuuttomana.

MAO huomautti, että oikeuskäytännössä kanteen peruuttamisen on pääsääntöisesti katsottu oikeudenkäyntikulujen korvaamisen kannalta rinnastuvan kanteen tutkimatta jättämiseen. Kanteen peruuttaminen merkitsee siten lähtökohtaisesti sitä, että asianosainen on hävinnyt asian. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin pääsäännön mukaan kanteensa peruuttaneen kantajan tulisi lähtökohtaisesti korvata vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Esillä olevassa asiassa oli kuitenkin arvioitava, onko se, että vastaaja on kanteen vireilletulon jälkeen vaihtanut toiminimensä ja kantajan kannevaatimusten kohteena ollut toiminimi on poistettu kaupparekisteristä, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen syy määrätä oikeudenkäyntikuluja koskevasta korvausvelvollisuudesta mainitun momentin pääsäännöstä poiketen.

MAO katsoi, että kantajan oli katsottava asiallisesti osittain voittaneen juttunsa siitä huolimatta, että se oli peruuttanut kanteensa pääasian osalta, ja että asiassa oli olemassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:ssä tarkoitettu erityinen syy määrätä korvausvelvollisuudesta kyseisen säännöksen pääsäännöstä poiketen. Asiassa oli MAO:n mukaan olemassa erityinen syy määrätä vastaaja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä.

Asiassa oli vielä arvioitava, oliko vastaajan korvausvelvollisuutta pidettävä esillä olevassa asiassa ilmeisen kohtuuttomana oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vastaaja oli vedonnut asiassa erityisesti asianosaisten erilaiseen asemaan ja siihen, että oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuus merkitsisi toiminimellä taksitoimintaa harjoittavalle vastaajalle taloudellista ahdinkoa ja todennäköisesti yritystoiminnan loppumista.

MAO katsoi, että säännöksen soveltamisedellytysten ei voitu katsoa täyttyvän esillä olevassa asiassa, ja ettei vastaajan korvausvelvollisuutta ollut asiaa kokonaisuutena arvioiden pidettävä esillä olevassa asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetuin tavoin ilmeisen kohtuuttomana. Edellä todetuin perustein vastaaja oli velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 4.050 eurolla sisältäen oikeudenkäyntimaksun määrän, viivästyskorkoineen.

Asian käsittely MAO:ssa jäi pääasian osalta sillensä.

(JT)

Ratkaisun lainvoimaisuusEi lainvoimainen
Asiasanattoiminimet
Huomautukset

Ratkaisu on luettavissa täältä.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 22.2.2021.