PRH rekisteröi hyödyllisyysmallin numero 10374 keksinnölle ”Laite ja järjestelmä putkiasetelman haarakohdan avaamiseksi” 29.11.2013. Valittaja esitti hyödyllisyysmallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen, jonka PRH hylkäsi, minkä jälkeen valittaja valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.
Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä. Lisäksi hyödyllisyysmallilain 6 §:n 2 momentin mukaan hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys ja tarvittaessa kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (suojavaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Hyödyllisyysmallilain 19 §:n mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Valittajan mukaan hakemuksella oli haettu hyödyllisyysmallia kahteen eri keksintöön, mikä ei ole sallittua hyödyllisyysmallilain 9 §:n nojalla. MAO:n mukaan hakemuksen epäyhtenäisyys ei kuitenkaan ole seikka, jonka perusteella hyödyllisyysmalli voitaisiin julistaa mitättömäksi.
Toiseksi valittajan mukaan hyödyllisyysmallihakemuksen yksi itsenäisistä suojavaatimuksista koski hyödyllisyysmallilain vastaisesti menetelmää, koska se perustui laitteen toimintaan ja johti siihen, että suojavaatimuksen kohteena oli menetelmä. MAO:n mukaan kuitenkin se, että laitteen tietyt osat määritellään myös niiden toiminnan kautta, ei tee suojavaatimuksen kohteesta kokonaisuudessaan menetelmää ja siten hyödyllisyysmallilain vastaista.
Toiseksi valittajan mukaan arvioitavan hyödyllisyysmallin suojavaatimukset eivät olleet riittävän täsmällisiä. MAO:n mukaan suojavaatimukset tulee kuitenkin pyrkiä tulkitsemaan siten, kuin alan ammattimies ne ymmärtäisi. Tapauksessa MAO arvioi, että alan ammattimies pystyisi käyttämään keksintöä itsenäisen suojavaatimuksen perusteella, jolloin hyödyllisyysmallia ei tullut julistaa mitättömäksi tällä perusteella.
Kolmanneksi valittaja vaati hyödyllisyysmallin mitätöintiä keksinnöllisyyden puutteen vuoksi ja viittasi aiemmin julkaistuihin keksintöihin. MAO viittasi ratkaisussaan korkeimman hallinto-oikeuden hyödyllisyysmalleja koskevaan ratkaisuun KHO 2017:26, jonka mukaan hyödyllisyysmalleissa on kyse suhteellisen yksinkertaisista ja alhaisen kehittämistason omaavista keksinnöistä, jolloin suojan kohteena voi olla hyvinkin pieni keksinnöllisyyden ero. Arvioitavassa keksinnössä oli kyse porauslaitteiden keskittämisvälineiden korvaamista harjallisilla keskittämisvälineillä, jota ei MAO:n mukaan voitu pitää täysin triviaalina tai tavanomaisena tuotekehityksenä. Täten MAO:n mukaan arvioitu keksintö erosi aiemmin tunnetusta tekniikasta, joten hyödyllisyysmallin kumoamiselle ei ollut perusteita.
Täten MAO hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan ja pysytti voimassa PRH:n päätöksen.
(HK)