Asiassa oli kyse siitä, aiheuttiko PRH:n rekisteröimä tavaramerkki numero 267704 MP Miia.Puumala (kuvio) sekaannusvaaran hakijan Puma SE:n tavaramerkkeihin PUMA, PUMA (kuvio) ja PUMA STUDIO.
Puma vaati, että MAO kumoaa PRH:n päätöksen ja palauttaa asian tavaramerkin MP Miia.Puumala rekisteröinnin kumoamiseksi. Puman mukaan suomen kielessä sana puma lausutaan muodossa ”puuma”, joten sen aikaisemmat PUMA-tavaramerkit olivat la-päätettä lukuun ottamatta identtisiä vastaajan tavaramerkin hallitsevan osan Puumala kanssa. Puman mukaan vertailtavien tavaramerkkien hallitsevien elementtien pienet erot eivät poistaneet sekaannusvaaraa, jota vahvisti PUMA-tavaramerkkien erittäin vahva erottamiskyky.
Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.
MAO arvioi sekaannusvaaraa vertailtavien merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella, jossa huomioon oli otettava erityisesti merkkien erottamiskykyiset ja hallitsevat osat.
MAO katsoi, että kun tavaramerkki MP Miia.Puumala (kuvio) muodostui tyylitellyistä kirjaimista M ja P sekä kirjoitetuista sanoista Miia ja Puumala, sillä ei ollut erityistä erottamiskykyisintä osaa tai sanaa, mutta merkin oli katsottava olevan kokonaisuutena erottamiskykyinen.
MAO totesi, että tavaramerkissä MP Miia.Puumala (kuvio) oli hallitsevimpana ja näkyvimpänä osana kirjainyhdistelmä MP, joka erosi valittajan sana- ja kuviomerkeistä PUMA sekä sanamerkistä PUMA STUDIO. Vertailtavien merkkien ulkoasujen eroavuutta lisäsi MAO:n mukaan vastaajan tavaramerkissä oleva naisen nimi Miia. MAO totesi, että myöskään sana Puumala ei ollut ulkoasultaan erityisen samankaltainen valittajan merkkien kanssa ottaen huomioon kyseisten sanojen pituuseron.
Merkkien lausuntatavan osalta MAO totesi, että tavaramerkin MP Miia.Puumala (kuvio) lausumisessa huomio kiinnittyi merkkiä hallitsevaan kirjainyhdistelmään MP, joka eroaa lausuntatavaltaan selvästi edellä mainituista sana- ja kuviomerkeistä PUMA sekä sanamerkistä PUMA STUDIO. MAO totesi, että vaikka osa suomalaisista lausuisi merkit PUMA kahdella u-kirjaimella ”puuma”, ei tämä tehnyt vertailtavista merkeistä kokonaisuutena lausuntatavaltaan samankaltaisia.
Merkityssisällön osalta MAO katsoi, että tavaramerkissä MP Miia.Puumala (kuvio) sana Miia ymmärretään suomalaisena naisen nimenä ja Puumala todennäköisesti ensisijaisesti sukunimenä tai se voidaan yhdistää samannimiseen suomalaiseen kuntaan. MAO:n mukaan, vaikka väitteen kohteena olevan merkin sanassa Puumala ensimmäiset viisi kirjainta muodostivat myös sanan puuma, ei kuluttajan voitu katsoa yhdistävän kyseistä sukunimeä tai kuntaa tähän kissaeläimeen.
MAO katsoi merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön erilaisuuden perusteella, että tavaramerkki MP Miia.Puumala (kuvio) ei aiheuttanut sekaannusvaaraa valittajan tavaramerkkeihin. MAO:n mukaan myöskään mahdollinen valittajan tavaramerkkien tunnettuuteen perustuva normaalia vahvempi erottamiskyky ei antanut aihetta lopputulokseltaan toisenlaiseen arvioon.
MAO hylkäsi Puman valituksen.
(AH)