Tapauksessa Biogen MA Inc., Biogen International GmbH ja Biogen Finland Oy vaativat, että markkinaoikeus (MAO) kieltää sakon uhalla Mylan Ireland Limitediä ja Viatris Oy:tä saattamasta vaihdantaan ja/tai käyttämästä Dimethyl fumarate Mylan 120 mg ja 240 mg -rinnakkaisvalmisteita myyntilupien numerot EU/1/24/1814/001–0010 nojalla ja/tai tuomasta maahan tai pitämästä kyseisiä tuotteita hallussa näitä tarkoituksia varten niin kauan kuin eurooppapatentti FI/EP 2 653 873 on voimassa. Patentti on rekisteröity ”Koostumuksia ja käyttöjä multippeliskleroosin hoitamiseksi” (kannepatentti) varten.
Hakijoiden perusteiden mukaan turvaamistoimen myöntämisen edellytykset täyttyivät ja vaarana sekä todennäköisenä voitiin pitää, että vastapuolet loukkaavat patenttia. Kannepatentti oli erotettu eurooppapatentista numero EP 2 137 537 (kantapatentti) ja näin ollen erillisiä patentteja. Hakijoiden mukaan kannepatentti oli edelleen Suomessa voimassa alkuperäisessä muodossa, sillä eurooppapatentin valitusmenettely oli edelleen kesken. Tätä hakijat perustelivat Euroopan patenttiviraston väiteosaston 11.12.2024 päätöksen nojalla.
Vastaajien mukaan turvaamishakemus tuli hylätä, sillä voimaan saatettu eurooppapatentti on mitätön kansallisesti lisätyn materiaalin tai puuttuvan keksinnöllisyyden perusteella.
MAO totesi, että eurooppapatenttia numero EP 2 653 873 ei ole saatettu voimaan Suomessa Euroopan patenttiviraston väiteosaston antaman päätöksen mukaisessa muodossa. Kannepatentti oli siis voimassa sellaisena kuin se Suomessa oli voimaansaatettu.
Patentin keksinnöllisyyden arvioinnissa oli epäselvää käsitteelliset merkityserot paremman ja vaihtoehtoisen hoidon määrittelyssä. MAO arvioi, että kannepatentin objektiiviseksi tekniseksi ongelmaksi määriteltiin sekä hakijoiden että vastapuolten esittämä ongelma ilman, että summaarisen keksinnöllisyystarkastelun lopputulos muuttuu. Tämän perusteella MAO katsoi, että alan ammattilaisella olisi voinut kannepatentin etuoikeuspäivänä päätyä kannepatentin itsenäisissä patenttivaatimuksissa olevaan tulokseen. Lisäksi Euroopan patenttiviraston väiteosasto oli katsonut, ettei kantapatentti ollut keksinnöllinen. Kantapatentin ja kannepatentin itsenäiset patenttivaatimukset olivat hyvin samankaltaiset.
MAO totesi, ettei kannepatenttia voida summaarisesti arvioituna pitää todennäköisemmin pätevänä kuin mitättömänä. Hakijat eivät siis saattaneet oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että heillä olisi vastapuolia kohtaan patenttiin perustuva oikeus.
MAO päätyi hylkäämään hakijoiden turvaamistoimihakemuksen, sillä edellytykset turvaamistoimen määräämiselle eivät täyttyneet.
(SK)