Tapaus koskee Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) Ponsse Oyj:lle myöntämää patenttia numero FI 124565 keksinnölle nimeltä ”Metsätyöyksikön vakautus”. John Deere Forestry Oy teki väitteen patenttia vastaan, jonka seurauksena PRH kumosi patentin päätöksellään. Ponsse Oyj valitti päätöksestä markkinaoikeuteen (MAO) ja vaati PRH:ta pysyttämään voimassa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman muodossa tai toissijaisesti vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1–3 mukaisessa muodossa.
MAO:n tuli arvioida ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön keksinnöllisyyttä, sekä patenttivaatimusten täsmällisyyttä, ja onko itsenäisissä patenttivaatimuksissa 1 ja 10 esitetty keksintö keksinnöllinen. Lisäksi vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1–3 kohdalla, onko patenttivaatimus ilmaistu täsmällisesti, ja onko itsenäisessä patenttivaatimuksissa 1 ja 9 esitetty keksintö keksinnöllinen. Sekä vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 2 ja 3 kohdalla, käsittävätkö patenttivaatimusasetelmien itsenäiset patenttivaatimukset 1 ja 9 sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi perusasiakirjasta.
MAO arvioi patenttivaatimusten täsmällisyyttä ensisijaisen sekä vaihtoehtoisten patenttivaatimusten osalta. John Deere Forestry Oy esitti, että patentin selityksessä oli käytetty puutteellista ilmaisua, johon Ponsse Oyj vastasi, ettei kyseessä ole patenttilaissa tarkoitettu väiteperuste. MAO totesi, että patenttilain ja Euroopan patenttisopimuksen säännökset ovat tältä osin yhteneväiset ja Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on päätöksessään G 3/14 katsonut, että muutettujen patenttivaatimusten täsmällisyyttä voidaan tarkastella väitemenettelyssä tietyin edellytyksin. MAO arvioi, että koska tarkasteltavien patenttivaatimusten piirteitä ei ole muutettu myönnettyihin patenttivaatimuksiin nähden, niiden täsmällisyyttä ei tarvitse arvioida uudelleen.
Tämän jälkeen MAO siirtyi arvioimaan patentoitavuuden edellytyksiä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta. MAO totesi, että patenttivaatimus kattoi suoritusmuotoja, jotka koskevat pelkästään menetelmää älyllistä toimintaa varten eikä keksintö täyttänyt patentoitavuuden edellytyksiä.
MAO arvioi vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1 itsenäinen patenttivaatimus 1 keksinnöllisyyttä. MAO:n mielestä itsenäinen patenttivaatimus 1 ei eronnut olennaisesti viitejulkaisujen J1 ja J6 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta. Näin ollen vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1 ei ollut hyväksyttävissä, eikä järjestelmää koskevaa itsenäistä patenttivaatimusta 9 tarvinnut käsitellä.
Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1 ja 3 kohdalla MAO arvioi lisättyjä materiaaleja ja katsoi ettei itsenäisiä patenttivaatimuksia 1 ja 9 ollut muutettu niin, että ne olisivat tulleet käsittämään sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta. Keksinnöllisyyden osalta MAO totesi, etteivät vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 2 ja 3 menetelmiin kohdistuvat itsenäiset patenttivaatimukset eronneet olennaisesti viitejulkaisujen J1 ja J6 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta eivätkä olleet hyväksyttävissä.
MAO katsoi, etteivät vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 1-3 olleet hyväksyttävissä, minkä vuoksi se hylkäsi koko valituksen.
(SK)