Tapauksessa valittaja A oli tehnyt 5.3.2024 hyödyllisyysmallihakemuksen keskinnölle nimeltä ”kannettava latausasema älylaitteiden lataamiseen ja konfigruointiin valon avulla”. Hakemus sai Patentti- ja rekisterihallituksessa (PRH) numeron U20240019. PRH hylkäsi hyödyllisyysmallihakemuksen ja A valitti PRH:n päätöksestä markkinaoikeuteen (MAO).
Valittajan mukaan PRH:n päätös täsmällisyyden puutteellisuudesta oli puhtaasti muodollinen, eikä tällaisten muodollisten kysymysten olemassaolon olisi pitänyt johtaa hakemuksen käsittelyn lopettamiseen. Valittajan mukaan väitteet olisi tullut esittää hakijalle osana hakemuksen käsittelyprosessia. Valittajan mukaan PRH ei ollut ilmottanut valittajalle, kuinka monta välipäätöstä asiassa tehtäisiin, eikä hakijaa ollut varoitettu hakemuksen käsittelyn päättymisestä.
PRH:n mukaan hakemus ei täyttänyt rekisteröinnin edellytyksiä suojavaatimusten täsmällisyyden osalta. Hakijaa oli varoitettu välipäätöksissä etukäteen hyödyllisuusmallihakemuksen hylkäämisestä, mikäli hyödyllisyysmallihakemusta ei saada rekisteröitävään kuntoon. Myös viimeisen välipäätöksen kohdalla hakijalle oli ilmoitettu, että seuraava päätös hakemuksesta on lopullinen. Epätäsmälliset suojavaatimukset olivat hyödyllisyysmallihakemuksen suojavaatimukset 1 ja 2.
Valittaja esitti lausumassaan, että suojavaatimuksessa 1 oli latausaseman rakenne lueteltu hierarkkisessa järjestyksessä alaspäin ja että jokaisella komponentilla on viitenumero, joka osoitti vastaavaan osaan piirustuksissa. Alan ammattimiehen oli mahdollista päätellä, miten komponentit sijaitsevat toistensa suhteen ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa kuvissa 1–4 esitettyjen komponenttien sijaintien perusteella. Kirkasvalolatausalue, johon viitattiin suojavaatimuksessa 1 numerolla (5), on esitetty kuvissa 1–4 numerolla (5) ja kuvattu hakemuksen selityksessä. Alan ammattimiehen oli mahdollista tehdä päätelmät kirkasvalolatausalueen rakenteesta ja toteutuksesta.
MAOn ratkaistavaksi tuli, oliko PRH menetellyt valittajan esittämin tavoin virheellisesti hyödyllisyysmallihakemusta käsitellessään ja täyttikö hyödyllisyysmallihakemus suojavaatimuksen täsmällisyyden. MAO katsoi, että suojavaatimuksen täsmällisyyden arvioinnissa kysymys ei ollut suojavaatimuksen muodollisista puutteista, vaan siitä, täyttikö hakemus lain asettamat vaatimukset keksinnön täsmällisestä määrittelystä ja suojapiirin selkeydestä. MAO totesi, että suojavaatimus 1 oli epätäsmällinen, koska sen sanamuoto ei tarkasti ilmaissut suojan laajuutta, eikä siinä ollut riittävästi selkeyttä osien suhteista toisiinsa. Lisäksi suojavaatimuksen 2 epäitsenäisyyttä ja sen epäselvyyttä ei voitu korjata hakijan esittämillä muutoksilla. MAO hylkäsi valituksen.
(KT)