-verkkolehtiRatkaisussa käsiteltiin kannetta tekijänoikeuden loukkauksesta, sopimusrikkomuksesta sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.
Kantaja Haahtela-kehitys Oy (jäljempänä Haahtela-kehitys) on kehittänyt lisensoidun TAKU-valmisohjelmiston (jäljempänä TAKU) rakennushankkeiden budjetointiin ja kustannusarviolaskentaan. TAKUn rinnalla Haahtela-kehitys tarjosi Kiinteistötieto-ohjelmistoa, joka on tarkoitettu rakennusten tilakustannusten hallintaan. Vastaaja Rapal Oy (jäljempänä Rapal) on asiantuntijayritys, jolla on ollut kantajan TAKUun käyttöoikeus 1990-loppupuolelta alkaen. Käyttöoikeus on sisältänyt oikeuden rakennushankkeiden budjetointiin ja kustannusarviolaskentaan ilman Kiinteistötieto-ohjelmistoa.
Rapalilla on oma Optimaze-ohjelmisto, jonka kantaja katsoi loukkaavan TAKUn tekijänoikeutta, koska Rapal oli asiakasprojekteissa vuosina 2003 ja 2010 laskenut tilakustannukset TAKUn avulla ja käyttänyt ohjelmistoa käyttötarkoituksen vastaisesti. Haahtela-kehitys vetosi siihen, että tekijänoikeuden loukkaus on tapahtunut, koska ohjelman käytöstä muodostui kopio tietokoneen välimuistiin tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavalla kappaleen muodostamisena. Sopimusrikkomuksen osalta Haahtela-kehitys katsoi, että Rapal on ollut viimeistään 2011 alkaen tietoinen lisenssisopimuksen ehdoista, jotka kieltävät nimenomaisesti ohjelmiston tietoaineiston kopioinnin sekä uusien ohjelmistojen luomisen aineistojen perusteella, mihin viitattiin Rapalin Optimaze –ohjelmiston kehittämisellä. Viimesijaisena kanneperusteena kantaja katsoi, että Rapal on menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 § 1 momentin vastaisesti käyttämällä oikeudettomasti hyväkseen TAKUa sekä Haahtela-kehityksen luotettavaa mainetta kehittääkseen omaa liiketoimintaansa.
Haahtela-kehitys vaati, että MAO velvoittaa Rapalan suorittamaan tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen hyvityksen kantajalle ja velvoittaa Rapalan suorittamaan vahingonkorvausta ensisijaisesti tekijänoikeuden loukkauksen perusteella sekä toissijaisesti sopimusrikkomuksen ja kolmassijaisesti sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisen menettelyn perusteella. Lisäksi kanteessa vaadittiin kieltämään sakon uhalla jatkamasta tai uudistamista menettelyä, jonka kantaja katsoi olevan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista.
Rapal vaati, että MAO hylkää kanteen. Rapal vastasi väitteeseen tekijänoikeuden loukkauksesta seuraavalla tavalla: TAKUn käyttö asiakasprojekteissa on ollut ohjelmiston käyttötarkoituksen mukaista eikä Rapal käyttänyt TAKUsta peräisin olevia tietoja Optimaze-ohjelmistossaan, kuten tilakertoimia, vaan tiedot olivat alalla yleisesti käytettäviä tietoja. Väitettyyn sopimusrikkomukseen Rapal vastasi, että heillä on ollut lisenssit TAKUun eikä sopimusehtoihin ole sisältynyt kanteen kannalta merkittäviä käyttörajoituksia ennen vuotta 2016, joista Rapal on tullut tietoiseksi vasta oikeudenkäynnin yhteydessä. Rapal vetosi siihen, ettei se ole käyttänyt TAKUa tai sen tunnettuutta oman ohjelmistonsa markkinoinnissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti.
MAO katsoi todistelun perusteella Rapalin menettelyä arvioidessaan, ettei Rapalin näytetty kopioineen TAKU-ohjelmistosta tietoja omaan Optimaze-ohjelmistoonsa asiakasprojektien yhteydessä vuosina 2003 ja 2010 tai tämän jälkeen. TAKUn käyttöoikeuden sisällön osalta MAO tulkitsi osapuolten välistä sopimusta osapuolten tarkoituksen kautta. Asiassa ei esitetty kirjallista selvitystä siitä, mitä 1990-luvulla käyttöoikeudesta on sovittu, joten yhteisestä tarkoituksesta ei saatu selvitystä. Tarjousasiakirjasta, joka oli päivätty 10.10.2000, ei kieliasun perusteella ollut pääteltävissä, että siinä olisi ilmaistu käyttörajoituksia ohjelmistoon, vaikka henkilötodistelu viittasi siihen, että sopimuksella on ollut rajoittava yksipuolinen tarkoitus kantajan puolelta. Sopimusasiakirjat eivät kuitenkaan osoittaneet, että Rapal olisi ollut tietoinen mahdollisesta sopimuksen yksipuolisesta tarkoituksesta ennen vuotta 2011. MAO katsoi, ettei osapuolten välillä oltu sovittu TAKUn käytöstä rajoitetusti kantajan väittämällä tavalla, mikä olisi estänyt TAKUn käytön Rapalin asiakasprojekteissa.
Edellä todetulla tavalla MAO katsoi, ettei Rapal ole käyttänyt TAKUa sen käyttötarkoituksen vastaisesti, vaan ohjelmiston käyttö on ollut tavanomaista lisenssisopimuksen mukaista käyttöä asiakasprojekteissa. TAKUn käytössä syntyvien kopioiden katsottiin syntyneen sopimuksen puitteissa, joten Rapal ei loukannut Haahtela-kehityksen tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia TAKUa käyttäessään eikä TAKUn käyttö asiakasprojekteissa poikennut tavanomaisesta konsultointiliiketoiminnasta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti.
MAO hylkäsi Haahtela-kehityksen kanteen ja velvoitti Haahtela-kehityksen korvaamaan Rapalin kohtuulliset oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
(LT)