Markkinaoikeuden käsittelemässä tapauksessa oli kyse, kenellä on parempi oikeus patentoituun keksintöön (diaarinumero 2019/385). Asiassa Palonot Oy (myöhemmin Palonot) oli jättänyt patenttihakemuksen numero 20175221 Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) 9.3.2017. Hakemus koski ”koostumusta ja menetelmää sen valmistamiseksi” ja keksijöiksi oli nimetty A ja B. PRH myönsi keksinnölle patentin (myöhemmin kannepatentti) numero FI 127667 30.11.2018. Asiassa käsiteltiin myös vahingonkorvausvaatimuskanne (diaarinumero 2019/436) yhdessä pääasian kanssa.
Toinen keksijöistä, A oli ollut Panolotin sekä tämän tapauksen kantajan, Oy Granula Ab Ltd.:n (myöhemmin Granula) palveluksessa vuosina 2009-2015. Panolot oli perustettu vuonna 2016 ja rekisteröity kaupparekisteriin 12.4.2016, A:n ollessa yksi sen perustajista. A on ollut työsuhteessa Panolotiin 1.6.2016 alkaen.
Granula oli 10.9.2018 hakenut patenttia hakemuksella 20185752 palonsuojakoostumusta koskevalle keksinnölle, jonka keksijäksi oli nimetty C.
Tapauksessa Granula vaati ensisijaisesti markkinaoikeutta vahvistamaan, että kannepatentin käsittämän keksinnön keksijä on C ja, että Granulalla on parempi oikeus keksintöön sekä siirtää kannepatentin ja siitä jatketun eurooppapatenttia koskevan hakemuksen Granulan nimiin.
Toissijaisesti Granula vaati, että markkinaoikeus vahvistaa kannepatentin yhdeksi keksijäksi C:n ja kannepatentin ja eurooppapatenttia koskevan hakemuksen toiseksi haltijaksi Granulan, Panolotin kanssa.
Granula vaati myös Panolotia korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen markkinaoikeuden asiassa 2019/385 ja Panolotia ja A:ta yhteisvastuullisesti korvaamaan asiassa 2019/436 oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Granola perusteli vaatimustaan sillä, että kannepatentti koskee monoetanoliamiiniin perustuvaa palonsuojakoostumusta, jota koskeva palonsuoja-aineiden tuotekehitys on perustunut Granulalla C:n vuodesta 2003 asti kehittämään tuoteperheeseen. Granulan mukaan C toimi tutkimus- ja kehitysjohtajana, A:n rooli oli C:n ohjeistuksen mukaan lähettää mm. eri testikoostumuksia testaukseen ja raportoida tuloksista sekä tehdä tuotekehitystä C:n kanssa. Granulan mukaan työsuhteensa aikana A:lla on ollut työtehtäviensä perusteella käytössään erilaiset luottamukselliset raportit ja testitulokset. Granula väitti, että A on myöhemmin hyödyntänyt näitä tietoja uuden työnantajansa Panolotin palveluksessa kannepatentin patenttihakemuksen laatimisessa.
Granula oli pitänyt keksinnön ensin liikesalaisuutena ja 2018 hakenut sille patenttia. A:lla oli liikesalaisuuksia koskeva salassapitoehto työsopimuksessaan Granulan kanssa. Granulan mukaan A on rikkonut tätä ehtoa. Granulan mukaan A ja Panolot olivat menetelleet hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti. Granulan mukaan menettely oli tahallista ja ilmeisessä syy-yhteydessä kantajalle aiheutuneeseen vahinkoon.
Vahingonkorvauskanteen (2019/436) vaatimusten osalta Granulan mukaan aiheutunut vahinko oli luonteeltaan varallisuusvahinko ja sen korvaamiselle on erittäin painavia syitä. Granulan mukaan vahingonkorvauslain sisältämän isännänvastuun perusteella myös Panolot on korvausvelvollinen A:n lisäksi, ottaen huomioon Panolotin saaman huomattavan taloudellisen hyödyn.
Vastauksessaan Panolot vaati markkinaoikeutta hylkäämään kanteet ja velvoittaa Granulan korvaamaan Panolotin oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen molemmissa asioissa. Perusteluina Panolotin mukaan A ja B ovat kannepatentin keksinnön oikeat keksijät. A:lla oli kokemusta palonsuojatuotteiden kehittämisestä jo ennen työsuhdetta Granulan kanssa. Työsuhteensa (Granulan kanssa) aikana A työskenteli samanaikaisesti Bio-Teho Oy:ssä (palosuojaan erikoistunut yritys), koska sai Granulalta sivutoimiluvan ilman rajoituksia. Sivutoimilupa laajeni myöhemmin koskemaan muitakin työsuhteita, A toimi mm. tuotekehitysjohtajana BT Wood Oy:ssä 1.4.2012 asti.
Panolotin mukaan A on käyttänyt osaamistaan ja tietotaitoaan luvallisesti ja sopimuksenmukaisesti. Kannepatentin keksintö perustuu A:n ja B:n kehitystyöhön ja pitkäaikaiseen ammatilliseen kokemukseen. Myös A antoi vastauksen, jossa viittasi Panolotin vastaukseen.
Markkinaoikeus aloitti asian käsittelyn kysymyksenasettelulla. Ensisijaisesti oli ratkaistava tuliko asiassa vahvistaa kannepatentin keksinnön keksijäksi C ja sillä perusteella katsoa, että Granulalla olisi parempi oikeus keksintöön tai oliko kannepatentin keksinnön yhdeksi keksijäksi katsottava C ja näin ollen katsottava, että kannepatentin haltijoina on Granula Panolotin kanssa. Viimeisenä oli ratkaistava vahingonkorvauskanne, olivatko Palonot ja A ovat velvollisia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 1 ja 3 momentin tai toissijaisesti mainitun lain 1 §:n 1 momentin vastaisen menettelyn perusteella yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvausta Oy Granula Ab Ltd:lle viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.
Markkinaoikeus sovelsi asiaan patenttilain 1 § 1 momenttia ja 53 § 1 momenttia arvioitaessa kenellä on oikeus keksintöön. Asiassa tuli arvioida oliko Granulalla oikeus keksintöön C:n mahdollisen oikeuden kautta.
Markkinaoikeus otti huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja totesi, että kantajalla on näyttötaakka paremmasta oikeudesta kannepatentin mukaiseen keksintöön. Markkinaoikeus huomioi, että kantajan asiakirjatodistelussa on erilaisia merkintöjä tuotteiden koostumuksiin ja merkinnät eivät kuvaa kannepatentin mukaista keksintöä eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä, että kukaan Granulassa olisi tehnyt kannepatentin mukaista keksintöä. C:n kuuleminen ei myöskään tukenut kantajan vaatimuksia. Asiassa myös selvisi, että C oli valmistanut palonsuojaliuoksia A:n ohjeiden ja reseptin mukaan vuonna 2009, ennen kuin A aloitti työsuhteensa Granulassa.
Markkinaoikeus myös huomautti, että Granula oli tehnyt oman patenttihakemuksen vasta kolme vuotta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen ja samana päivänä, kun kannepatentti tuli julkiseksi.
Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus katsoi, ettei Granula osoittanut, että C olisi tehnyt kannepatentin mukaista keksintöä yksin tai yhteistyössä A:n kanssa ja näin ollen hylkäsi kanteen paremmasta oikeudesta keksintöön. Markkinaoikeus myös katsoi, että vahingonkorvausasiassa jäi näyttämättä, että A tai Panolot olisivat käyttäneet hyväkseen Granulan liikesalaisuuksia tai teknisiä ohjeita laatiessaan kannepatentin patenttihakemusta. Markkinaoikeus myös katsoi, että A tai Panolot eivät olleet menetelleet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 1 tai 3 momentin vastaisesti. A:n ja Palonotin menettelyn ei voida katsoa olleen myöskään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin vastaista.
Markkinaoikeus hylkäsi molemmat kanteet ja velvoitti Granulan korvaamaan Panolotin oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut molemmissa asioissa viivästyskorkoineen.
(MH)