Asiassa oli kyse sen arvioinnista, olivatko erinäisten suojavaatimusasetelmien mukaiset keksinnöt rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina.
Ahlstrom Oyj oli 18.2.2011 hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksinnölle ”Muokatun PVA:n kerroksen sisältävä selluloosakuitupohjainen taustamateriaali” muuntamalla kansainvälisen patenttihakemuksen numero PCT/FI2011/050039, jonka tekemispäivä oli ollut 19.1.2011, hyödyllisyysmallia koskevaksi hakemukseksi. PRH oli 20.9.2011 rekisteröinyt edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 9393. Hyödyllisyysmalli numero 9393 (”hyödyllisyysmalli”) oli sittemmin siirtynyt Munksjö Oyj:lle.
UPM-Kymmene Corporation oli 27.6.2014 tehnyt PRH:lle vaatimuksen hyödyllisyysmallin julistamisesta mitättömäksi. PRH oli 21.4.2015 antamallaan päätöksellään julistanut hyödyllisyysmallin mitättömäksi kokonaan. Munksjö Oyj:n toiminimi oli sittemmin muutettu Ahlstrom-Munksjö Oyj:ksi.
Ahlstrom-Munksjö Oyj vaati , että MAO kumoaa PRH:n päätöksen ja pysyttää hyödyllisyysmallin voimassa ensisijaisesti sen alkuperäisten suojavaatimusten mukaisessa muodossa (”suojavaatimusasetelma A”) tai sanottuun nähden toissijaisesti yhtiön markkinaoikeudelle toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa (”suojavaatimusasetelmat B, C, D ja E”) Lisäksi Ahlstrom-Munksjö Oyj vaati, että MAO velvoittaa UPM-Kymmene Corporationin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 107.468,10 eurolla viivästyskorkoineen.
UPM-Kymmene Corporation vaati, että MAO hylkää valituksen. Lisäksi UPM-Kymmene Corporation vaati, että MAO velvoittaa Alhstrom-Munksjö Oyj:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 124.799,44 eurolla viivästyskorkoineen.
PRH toimitti 14.8.2015, 25.11.2015 ja 25.8.2017 MAO:lle asiassa lausunnon. Asiassa järjestettiin MAO:ssa 18. ja 19.9.2017 suullinen käsittely.
Asiassa oli MAO:ssa siten kyse siitä, oliko suojavaatimusasetelmien A–E (sanotussa keskinäisessä etusijajärjestyksessä) mukaisten keksintöjen katsottava olevan rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. MAO arvioi kunkin suojavaatimusasetelman osalta 1) menetelmäkeksinnön patentoitavuutta hyödyllisyysmallilain nojalla; 2) suojavaatimusten täsmällisyyttä; 3) selitysten riittävyyttä; 4) ratkaisun toteutumista koko suojavaatimuksen laajuudelta; 4) uutuutta sekä 5) keksinnöllisyyttä.
MAO katsoi suojavaatimusasetelmien A, B ja C osalta, että niiden itsenäinen suojavaatimus 1 kattoi myös sellaisia suoritusmuotoja, joissa hyödyllisyysmallin selityksessä esitetty tekninen vaikutus ei toteutunut. Tämän hyödyllisyysmallin teknisen vaikutuksen ei näin ollen katsottu toteutuvan koko itsenäisen suojavaatimuksen 1 laajuudelta. MAO katsoi tämän johdosta, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 tarkoittama keksintö ei ollut keksinnöllinen koko suojavaatimuksen tuottaman suoja-alan laajuudelta, minkä perusteella itsenäisen suojavaatimuksen 1 tarkoittamalta keksinnöltä oli katsottava puuttuvan keksinnöllisyys. Suojavaatimusasetelmien A, B ja C mukaisten keksintöjen rekisteröiminen hyödyllisyysmallina ei näin ollen ollut hyväksyttävissä.
Suojavaatimusasetelma D:n osalta MAO katsoi, ettei kysymyksessä olevalle suojavaatimusasetelmalle ollut löydettävissä tukea alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta, minkä johdosta suojavaatimusasetelman D mukaisten keksintöjen rekisteröiminen hyödyllisyysmallina ei ollut hyväksyttävissä.
Suojavaatimusasetelma E:n osalta MAO sen sijaan tuli johtopäätökseen, että sen suojavaatimukset täyttivät kaikki asiassa tarkastelun kohteena olleet hyödyllisyysmallin rekisteröinniltä edellytettävät vaatimukset. MAO katsoi, että valituksenalainen PRH:n päätös tuli tämän johdosta kumota ja asia palauttaa tämän uudelleen käsiteltäväksi.
Oikeudenkäyntikulujen osalta MAO totesi, että asiassa oli esitetty kaikkiaan viisi eri suojavaatimusasetelmaa, joihin kaikkiin liittyen yhtäältä Ahlstrom-Munksjö Oyj että toisaalta UPM-Kymmene Corporation olivat esittäneet lukuisia eri perusteita. Näistä kysymyksistä osa ratkaistiin Ahlstrom-Munksjö Oyj:n ja osa UPM-Kymmene Corporationin hyväksi. Sanottuun nähden MAO katsoi, ettei asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ollut kohtuutonta, että kumpikin asianosainen piti oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen MAO hylkäsi asiassa esitetyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.
MAO ratkaisi asian kumoamalla valituksenalaisen PRH:n päätöksen 21.4.2015 ja palauttamalla asian tämän uudelleen käsiteltäväksi hyödyllisyysmallin rekisteröimiseksi hyödyllisyysmallina suojavaatimusasetelman E suojavaatimusten mukaisessa muodossa.
(JT)