Markkinaoikeuden käsittelemässä asiassa oli kyse siitä, oliko muutetuissa patenttivaatimuksissa esitetty keksintö uusi ja keksinnöllinen. Tapauksessa HEGLA TaiFin Glass Machinery Oy (HEGLA) oli 23.5.2013 hakenut patenttia keksinnölleen ”Menetelmä lasilevyjen lämmittämiseksi ja lasinkarkaisu-uuni”. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli 15.2.2018 myöntänyt keksinnölle patentin numero FI 127228. Glaston Finland Oy (Glaston) oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan vaatien sen kumoamista kokonaisuudessaan, mutta PRH oli 17.12.2020 antamallaan päätöksellä pysyttänyt patentin voimassa muutetussa muodossa.
Glaston vaati, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen PRH:n päätöksen ja palauttaa asian PRH:lle patentin kumoamista varten. Glastonin mukaan PRH oli päätöksessään virheellisesti katsonut ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 menetelmän ja itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukaisen lasinkarkaisu-uunin lasilevyjen lämmittämiseksi olevan uusia ja eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta, sillä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimusten kaikki piirteet oli esitetty viitejulkaisussa D14. Glastonin mukaan HEGLAn esittämän toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre ja itsenäiseen patenttivaatimukseen 7 lisätty piirre olivat taasen epätäsmällisiä ja aiheuttivat epäselvyyttä patentin suojapiirin tulkintaan. HEGLAn esittämän toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 lisätty piirre ei ollut myöskään uusi.
HEGLA vaati, että markkinaoikeus hylkää Glastonin valituksen ja pysyttää patentin voimassa valituksenalaisen päätöksen mukaisessa muutetussa muodossa tai toissijaisesti toissijaisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa. HEGLAn mukaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ja itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukainen lasinkarkaisu-uuni lasilevyjen lämmittämiseksi olivat uusia ja ne erosivat olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Myös toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 ja itsenäinen patenttivaatimus 7 olivat uusia itsenäisistä patenttivaatimuksista 1 ja 7 esitetyn perusteella ja ne erosivat olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Markkinaoikeus arvioi patenttilain 2 §:n 1 momenttia, jonka mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Lisäksi markkinaoikeus arvioi patenttilain 13 §, jonka mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty. Patenttiasetuksen 19 §:n 1 momentin mukaan patenttivaatimusta ei saa muuttaa siten, että se tulee sisältämään sellaista, mikä ei ilmene asiakirjasta, joka asetuksen 21 §:n 1 tai 2 momentin tahi 24 §:n 1 momentin mukaan on perusasiakirja.
Patenttiasetuksen 21 §:n 1 momentin mukaan suomalaisen patenttihakemuksen, patenttilain 38 §:n mukaan käsiteltäväksi otettavan patenttihakemuksen ja kansalliseksi hakemukseksi muunnetun eurooppapatenttia koskevan hakemuksen perusasiakirjana pidetään tässä asetuksessa suomen-, ruotsin- tai englanninkielistä selitystä piirustuksineen sekä patenttivaatimuksia, jotka sisältyivät hakemukseen, kun hakemus tehtiin tai on katsottava tehdyksi. Jos nämä asiakirjat eivät ole sanottuna ajankohtana sisältyneet hakemukseen, perusasiakirjana pidetään tämän jälkeen ensiksi annettua suomen-, ruotsin- tai englanninkielistä selitystä ja patenttivaatimuksia, jos näiden sisältö selvästi vastaa mainittuna ajankohtana virastossa olevien asiakirjojen sisältöä.
Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, jos patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty (kohta 1), tai jos patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä (kohta 3).
Markkinaoikeus katsoi, että viitejulkaisua D14 oli pidettävä lähimpänä tunnettuna tekniikkana itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen keksintöön nähden. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta markkinaoikeus kuitenkin totesi, etteivät itsenäinen patenttivaatimus 1 ja itsenäinen patenttivaatimus 7 eronneet olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman osalta keksintö koski itsenäistä menetelmää lasilevyjen lämmittämiseksi kohdistuvaa patenttivaatimusta 1 ja itsenäistä lasinkarkaisu-uuniin lasilevyjen lämmittämiseksi kohdistuvaa patenttivaatimusta 7 sekä epäitsenäisiä patenttivaatimuksia 2–6 ja 8–11. Niin PRH kuin HEGLA olivat katsoneet, että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ja itsenäiseen patenttivaatimukseen 7 lisätty piirre oli selvästi esitetty, eikä alan ammattimiehelle ollut selityksen perusteella vaikeuksia toisintaa keksintöä. Otettuaan huomioon asiassa uutuudesta ja keksinnöllisyydestä lausuttu, markkinaoikeus katsoi itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 7 olevan uusia tunnettuun tekniikkaan nähden sekä niiden eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoi, että toissijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimusten 1-11 mukainen keksintö oli uusi ja keksinnöllinen. Näin ollen markkinaoikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi patentin numero FI 127228 pysyttämiseksi voimassa toissijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimusten 1–11 mukaisessa muodossa.
(SR)