Markkinaoikeuden käsittelemässä tapauksessa oli kyse turvaamistoimesta patenttiasiassa. Bayer Healthcare LLC ja Bayer Consumer Care AG (jäljempänä hakijat) vaativat markkinaoikeutta kieltämään Sandoz A/S:ia (Sandoz, jäljempänä myös vastapuoli) tarjoamasta tai saattamasta vaihdantaan Sorafenib Sandoz 200 mg -nimistä tuotetta tai tuomasta sitä maahan tai pitämästä kyseistä tuotetta hallussa edellä mainittuja tarkoituksia varten, niin kauan kun hakijoiden eurooppapatentti numero FI/EP 2 305 255 (jäljempänä kannepatentti) on voimassa.
Hakijoiden kannepatentti oli myönnetty 22.8.2012 ja se on voimassa 3.12.2022 saakka. Kannepatentti suojaa sorafenibitosylaatti-nimistä yhdistettä. Tuotetta markkinoidaan nimellä Nexavar. Sandozille oli 3.8.2021 myönnetty myyntilupa Sorafenib Sandoz -nimiselle tuotteelle, jonka vaikuttava aine on sorafenibitosylaatti.
Hakijoiden mukaan turvaamistoimen vaade-edellytys täyttyi ja oli olemassa vaara, että vastapuoli tuo kannepatenttia loukkaavan tuotteensa Suomessa heti markkinoilla, jos turvaamistointa ei määrättäisi. Hakijoiden mukaan asiassa on todennäköisempää, että Sandoz-valmiste kuuluu kannepatentin suojan piiriin, kuin että se ei kuuluisi.
Hakijoiden mukaan haittavertailu puolsi turvaamistoimen myöntämistä. Hakijat perustelivat asiaa sillä, että kannepatentti muodosti erittäin arvokkaan taloudellisen oikeuden ja se menettäisi merkitystään, jos vastapuolta ei estettäisi tuomasta tuotettaan Suomen markkinoille. Hakijoiden mukaan turvaamistoimen hyväksymisestä aiheutuisi vastapuolelle vähemmän haittaa. Hakijat perustelivat tätä muun muassa sillä, että vastaajalla oli laaja tuoteportfolio.
Sandoz vaati vastauksessaan, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Sandozin mukaan turvaamistoimen myöntämiseltä vaadittu vaade-edellytys ei täyttynyt. Vastapuolen mukaan hakijat eivät olleet saattaneet todennäköiseksi, että kannepatentti olisi pätevä ja sitä todennäköisesti loukattaisiin. Vastapuolen mukaan kannepatentti oli julistettu pätemättömäksi Saksassa ja Yhdistyneissä kuningaskunnissa puuttuvan keksinnöllisyyden perusteella. Myös muissa Euroopan maissa tuomioistuimet olivat katsoneet, ettei edellytyksiä turvaamistoimen myöntämiselle ole kannepatentin osalta.
Vastapuolen mukaan myöskään vaaraedellytys ei täyttynyt patentin ollessa mitätön sekä haittavertailu puhui turvaamistoimen myöntämistä vastaan.
Markkinaoikeus aloitti asian käsittelyn arvioimalla turvaamistoimen edellytyksiä. Oikeudenkäymiskaaren mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi vastapuoltaan kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo. Turvaamistoimiasian käsittely on summaarista, joten markkinaoikeuden tehtävänä ei ollut tutkia loukkaako vastapuoli hakijoiden hakemuksessa tarkoitettuja oikeuksia, vaan katsoa saattavatko hakijat todennäköiseksi, että niillä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus.
Markkinaoikeus arvioi ratkaisussaan kannepatentin pätevyyden näyttötaakkaa. Oikeuskäytännössä on pidetty arvioinnin lähtökohtana Suomessa myönnetyn tai voimaan saatetun patentin pätevyyttä. Vastapuolella on näyttötaakka sen vedotessa kannepatentin pätemättömyyteen, mutta pätevyysolettama on horjutettavissa, jolloin näyttötaakka patentin pätevyydestä siirtyy patentinhaltijalle (KKO 2019:34).
Markkinaoikeus päätyi siihen, että vastapuolen väitteet huomioon ottaen tapauksessa näyttötaakka kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 12 pätevyydestä siirtyi hakijoille.
Hakijoiden esittämän näytön perusteella markkinaoikeus katsoi, että summaarisesti arvioiden ei voida katsoa olevan todennäköisempää, että kannepatentin itsenäinen patenttivaatimus olisi pätevä kuin että se ei olisi.
Markkinaoikeus katsoi, ettei hakijoiden vaatiman turvaamistoimen määräämiselle ollut edellytyksiä ja näin ollen hylkäsi hakemuksen.
(MH)