Asiassa oli kyse osapuolten tuotepakkausten samankaltaisuudesta. Kantaja vaati, että vastaajaa kielletään SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla käyttämästä kolajuomassaan hakijan vastaavan tuotteen pakkausta ja etikettiä jäljittelevää pakkausta ja etikettiä.
Kantajan mukaan vastaajan ”Classic Cola” kolajuoman etikettiin sisältyi huomattavan paljon samoja piirteitä kuin kantajan omaan Coca-Cola -juoman etikettiin. Vastaajan etiketin lay-out, väritys ja aaltokuviointi saivat kantajan mukaan aikaan vahvoja mielleyhtymiä Coca-Cola -juoman etikettiin, ja se väitti tuotteiden olevan kokonaisvaikutelmaltaan samankaltaisia. Kantajan mukaan sekaantumista tuotteiden välillä on todellisuudessakin tapahtunut.
Vastaaja kiisti menetelleensä SopMenL:n vastaisesti ja vaati hakemuksen hylkäämistä. Se vetosi siihen, ettei kantajan tuotepakkaukset ole niiden ulkomuotoa ja niihin sisältyviä tavaramerkkejä lukuun ottamatta omaperäisiä, vaan ne sisältävät kyseisille tuotteille tavanomaisia elementtejä, esimerkiksi punavalkoisen väriyhdistelmän, joka on Suomen markkinoilla tyypillinen kolajuomille. Vastaajan mukaan pakkaukset eivät ole miltään osin identtisiä, vaan kokonaisuutena ne ovat eri kokoisia ja muotoisia. Myös etiketit ovat vastaajan mukaan erilaisia.
MT:n mukaan molemmissa pakkauksissa oli samankaltainen väritys sekä sana ”cola”. Tämänkaltaisia muitakin kolajuomia on MT:n mukaan ollut Suomessa markkinoilla. MT kiinnitti huomiota tuotemerkkien tunnettuuteen Suomen virvoitusjuomamarkkinoilla ja totesi, että pakkausten samankaltaisuudesta huolimatta ostajat kykenevät erottamaan kyseiset juomat toisistaan tuotemerkkien perusteella. MT:n mukaan myös kokonaisvaikutelma pakkauksista on erilainen, eikä tuotteet ole sekoitettavissa toisiinsa. MT hylkäsi hakemuksen ja katsoi, ettei vastaaja ole menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.
(MT)