Kantaja vaati, että vastaajaa SopMenL:n säännösten nojalla sakon uhalla kielletään käyttämästä markkinoinnissaan ja elinkeinotoiminnassaan hyväkseen Finnbingon nimeä ja sen etuseteleitä tai muutoinkaan viittaamasta Finnbingoon tai sen toimintaan.
Kantaja väitti, että vastaaja oli markkinoinut hallinnoimiensa bingojen palveluja käyttämällä ilman asianmukaista lupaa Finnbingo-tuotemerkkiä, jota kantajalla oli oikeus käyttää nimen haltijana olevan Peli-Suomi ry:n jäsenenä oman bingotoimintansa markkinoinnissa. Markkinoinnissa todettiin mm., että ”Finnbingon joulukuun etusetelivihko käy nyt myös Klubi Vitosbingolla ja Keidasbingolla.” Vastaaja vaati hakemuksen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että kantaja ei ollut elinkeinonharjoittaja.
Bingopelin toimeenpano oli luvanvaraista toimintaa, ja lupa siihen voitiin myöntää vain kotimaiselle rekisteröidylle yhteisölle, jolla on aatteellinen tarkoitus. MT viittasi KHO:n ratkaisuun 29.9.1999/2597, jossa KHO katsoi, että bingopelin toimeenpanemisessa ei ole kysymys elinkeinotoiminnasta, vaan arpajaisten toimeenpanemisesta varojen hankkimiseksi hyväntekeväisyyttä varten tai muuhun aatteelliseen tarkoitukseen niin kuin arpajaislaissa säädetään. MT totesi, että SopMenL:ia sovelletaan vain elinkeinotoiminnassa tapahtuvaan menettelyyn. Vaikka bingopelin toimeenpanoon ja sen avulla tapahtuvaan varainhankintaan sinänsä ei voitu soveltaa SopMenL:n säännöksiä, saattoi elinkeinotoiminnan puitteissa tapahtuvaan bingopelin toimeenpanoon liittyä MT:n mukaan sellaista kaupallista viestintää, jonka osalta SopMenL:n soveltamisen edellytysten voidaan katsoa täyttyvän.
Kantajayhdistys oli sen sääntöjen mukaan aatteellista toimintaa harjoittava yhdistys, jonka toiminnan tarkoitus oli mm. edistää petánqueurheilua ja levittää petánquen harrastusta. Se oli saanut luvan bingopelin toimeenpanoon yhdessä väliintulijana olleen urheiluseuran kanssa. Kantaja oli ilmoittanut painattaneensa etuseteleitä ja lähettäneensä niitä rekisteröidyille bingoasiakkailleen. Näyttöä varsinaisesta kaupallisesta viestinnästä se ei ollut kuitenkaan oman toimintansa osalta esittänyt.
Kantaja ei MT:n mukaan ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että se harjoittaisi sellaista toimintaa, että sitä olisi voitu pitää SopMenL:ssa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Hakemusta ei siten voitu ottaa tutkittavaksi MT:ssä.
(MT)