Tapauksessa hakija P Oy:n perustanut AH oli suunnitellut 1970-luvulla Klassikko-nimisen riippukeinun. P Oy tiukensi jälleenmyyjien määrää vuonna 2018, jolloin jälleenmyyntioikeus poistui mm. L Oy:ltä ja K Oy:ltä. Sittemmin molemmat mainitut yritykset alkoivat myydä omana maahantuontinaan mm. Klassikko-riippukeinoa, K nimellä ”Classico” ja L nimellä ”Perinteinen riippukeinu”. Tapauksessa arvioitava oli, nauttiko P Oy:n Klassikko-riippukeinu tekijänoikeussuojaa.
TN totesi, että tekijänoikeuslaki ei tunne jyrkkää jaottelua puhtaisiin taide-esineisiin ja käyttöesineisiin, vaan tekijänoikeuslain 1 §:n mukainen esimerkkiluettelo mainitsee nimenomaisesti taidekäsityön tai taideteollisuuden tuotteet suojattavina teoksina. Käyttöesineet, kuten riippukeinu, voivat siis saada tekijänoikeudellista suojaa.
TN totesi, että teoksen käyttötarkoitus saattaa rajata tekijän valintoja voimakkaastikin. TN kuitenkin katsoi, että tapauksessa käyttötarkoitus ei tekijänoikeussuojan kannalta olennaisella tavalla rajannut tekijänsä vapautta tehdä luovia valintoja. Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa, periaatteita tai tietoja, vaan sitä konkreettista ilmenemismuotoa, johon ne on teoksessa saatettu. Tapauksessa kyseessä ollut rottinkinen riippukeinu lukuisine yhteen sulautuvine ovaali- ja kaarimuotoineen istuinosassa, selkänojassa sekä ripustuspisteessä heijastivat tekijänsä yksilöllisyyttä ilmentämällä tämän vapaita ja luovia ratkaisuja niin, että riippukeinun katsottiin riittävän itsenäisenä ja omaperäisenä teoksena saavan teossuojaa.
TN katsoi lopulta, että Klassikko-riippukeinu on tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettu teos ja, että hakija P Oy:n Klassikko, ”Classico” ja ”Perinteinen riipputuoli” antoivat lausuntopyynnössä esitetyn perusteella käytännössä identtisen kokonaisvaikutelman saman riippukeinun kappaleina.
(VV)