-verkkolehtiKysymys taideteosta muistuttavan lavasteen käyttämisestä teatteriesityksessä ja taideteoksen kuvan käyttämisestä teatteriesityksen markkinoinnissa.
Hakija oli pyytänyt lausuntoa siitä, edellyttikö julkiselle paikalle sijoitettua taideteosta (Sibelius-monumentti) muistuttavan lavasteen käyttäminen teatteriesityksessä tai tämän taideteoksen kuvan käyttäminen teatteriesityksen markkinoinnissa taideteoksen oikeudenhaltijan lupaa. Lausuntopyyntö koski myös sitä, loukkaako tällainen käyttö tekijän taloudellisia ja moraalisia oikeuksia.
TN:n mukaan lavaste oli siinä määrin itsenäinen ja omaperäinen, että se katsottiin tekijänoikeuslain 4.2 §:ssä tarkoitetuksi vapaaksi muunnelmaksi. Lavasteen sai näin ollen saattaa yleisön saataville teatteriesityksessä ilman Sibelius-monumentin oikeudenhaltijan lupaa ja suorittamatta tälle korvausta. Tekijänoikeuslain 22 §, 25 § tai 25 a § eivät soveltuneet lavasteen valmistamiseen tai käyttämiseen.
TN sovelsi Sibelius-monumentin kuvan käyttämiseen markkinoinnissa tekijänoikeuslain 25 a §:n 3 momenttia. TN katsoi markkinointivalokuvaa käytetyn ansaintatarkoituksessa, mutta koska Sibelius-monumentti ei ollut valokuvan pääelementtinä, oli kuvaa saanut käyttää teatteriesityksen markkinointiin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa.
Sibelius-monumentin tekijän moraalisia oikeuksia ei katsottu loukatun käyttämällä lavastetta teatteriesityksessä tai olemalla mainitsematta hänen nimeään teatteriesityksen markkinointimateriaalissa. Sibelius-monumentin nimeä tai tekijää ei ollut täytynyt mainita teatteriesityksen yhteydessä tai sen oheismateriaaleissa.
Ratkaisu oli äänestysratkaisu. Eriävä mielipide annettiin koskien valokuvan käyttämistä teatteriesityksen markkinoinnissa ilman oikeudenhaltijan lupaa.
(MK)