Tapauksessa oli kysymys kaunokirjallisen teoksen lainaamisesta toisessa teoksessa.
Hakija oli pyytänyt lausuntoa laajasti lainatuksi väitetyn romaaniteoksen tekijänoikeuslain vastaisesta käytöstä ja siitä, onko tekstiä ja käännöstä lainattu ilman lupaa. Lausuntopyynnössä on mainittu toinen myöhempi historiallinen romaani toisesta henkilöstä. Hakijan mukaan romaani oli loppuosaltaan hyödyntänyt lähteenään varsin suurelta osin aiempaan teokseen käännettyä dokumenttiaineistoa, käyttäen lukuisia yksityiskohtia. Identtisiä eripituisia tekstejä on yli 60:ssä kohdassa.
Jälkimmäisen romaanin tekijän ja kustantajan antaman vastineen mukaan aiemman romaanin tekijän omaa kerrontaa ei siteerattu, vaan mainituista dokumenteista ilmeneviä tosiasioita. Nämä siteeraamiset oli merkitty asianmukaisesti lainausmerkein.
TN totesi, että molemmat romaanit olivat tekijänoikeuslain suojaamia kirjallisia teoksia. Mikäli lainaukset oli tehty hakijan mainitsemista, aiemmassa dokumenttiromaanissa olevista alkuperäisten dokumenttien käännöksistä, olisi ne tullut tehdä alalla vallitsevan hyvän tavan mukaisesti selkeästi lähde ja tekijä mainiten. Jäi erikseen näyttökysymyksenä selvitettäväksi, perustuivatko jälkimmäisessä romaanissa ilmenevät ja aiemmassa romaanissa ilmenevät kohdat johonkin muuhun kuin hakijan romaanista ilmeneviin lähteisiin ja niiden sieltä ilmenevään suomenkieliseen käännökseen. TN toimivaltaan ei kuulunut antaa lausuntoa näyttökysymyksistä. Äänestysratkaisu, jonka lopussa eriävä mielipide. (KT)