Asiassa hakija N Oy oli pyytänyt tekijänoikeusneuvostolta (TN) lausuntoa koskien tatuointikuvan tekijänoikeussuojaa. Hakija on kysynyt, onko tatuointikuva tekijänoikeuslain tarkoittama teos ja siirtyykö kuvan omistusoikeus asiakkaalle palkkiota vastaan vai säilyykö se yhtiöllä, ellei nimenomaan sovita omistusoikeuden siirtymisestä asiakkaalle. Hakija on kertonut, että tatuoija suunnittelee kuvan asiakkaan sanallisen toimeksiannon perusteella.
TN toteaa ensin piirustusten tekijänoikeussuojasta yleisesti, että tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Laissa oleva esimerkkiluettelo suojattavista teoslajeista (1 §:n 1 momentti) ei ole tyhjentävä, ja suojaa voi siten saada myös tatuointikuva. Tatuointikuvan on muiden teosten tavoin kuitenkin tekijänoikeussuojaa saadakseen yllettävä teostasoon eli ylitettävä teoskynnys. Kohteen tulee siten olla tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön myötä työn on oltava tekijänsä henkisen luomistyön tulos siten, että se kuvastaa tekijän persoonaa ja siitä käyvät ilmi tekijän vapaat ja luovat valinnat. TN toteaa perehtyneensä sille toimitettuun valokuvaan tatuointikuvasta ja katsoo, että tatuointi on ilmaisultaan itsenäinen ja omaperäinen sekä ilmentää tekijänsä vapaita ja luovia valintoja siten, että sen voidaan katsoa saavan suojaa teoksena.
Toisen kysymyksen osalta TN toteaa, että tekijänoikeuslain (27 § 2 momentti) mukaan pääsääntöisesti teoskappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutus, ellei siitä ole nimenomaisesti sovittu. Näin on myös tässä tapauksessa.
TN toteaa oma-aloitteisesti tatuoijan ja kuvan tilaajan mahdollisesta yhteistekijyydestä, että mikäli molemmat osallistuvat siihen luovaan prosessiin, jolla lopullinen kuva syntyy, he voivat luovien panoksiensa osuudesta riippuen olla kuvan yhteistekijöitä. Tässä tapauksessa ei ole kyse yhteistekijyydestä.
Eriävä mielipide
Kyseessä on äänestysratkaisu (9–3), jonka eriävässä mielipiteessä otetaan kantaa teoskynnyksen käsitteeseen. Eri mieltä olevat toteavat olevansa TN:n lausunnon kannalla lukuun ottamatta siinä sovellettua teoskynnyksen käsitettä, jonka arviointikriteerit poikkeavat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
Eriävän mielipiteen ydinajatus on, että ”teos” on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti, eivätkä poikkeavat kansalliset tulkinnat siten ole sallittuja. Mielipiteen mukaan ”kansallinen teoskynnys poikkeaa unionin oikeuden tulkinnasta kahdella tavalla. Teoskynnys edellyttää ensinnäkin teoksen olevan sekä itsenäinen että omaperäinen. Itsenäisyys-käsitteen merkitys ei ole lainvalmisteluaineistojen tai oikeustieteellisten julkaisujen perusteella yksiselitteinen. Kansallisen omaperäisyysstandardin osalta edellytys, ettei kukaan muu olisi voinut samaan työhön ryhtyessään päätyä samanlaiseen lopputulokseen, ei sisälly unionin tuomioistuimen teoksesta tekemään tulkintaan. Tämä kaksoisluomisen kieltävä tulkinta ei myöskään vastaa Bernin yleissopimuksen ”teos” käsitteestä tehtyjä tulkintoja.”
Eri mieltä olevien mielestä teoksen suojattavuutta koskeva arviointi tulisi unionin oikeus huomioiden muotoilla seuraavasti: ”Tekijänoikeutta voidaan soveltaa ainoastaan sellaiseen aineistoon, joka on omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkinen luomus. Kyse on tekijän luovan henkisen työn tuloksesta silloin, kun se kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä. Tästä on kysymys silloin, kun tekijä on teoksen toteutuksessa kyennyt ilmaisemaan luovia kykyjään tekemällä vapaita luovia ratkaisuja.”
(RK)