Lausunnon hakija oli julkaissut omakustanteena Suomen kielen treenivihko -nimisen oppikirjan vuonna 2020. Hakija otti yhteyttä kustantaja F:ään, koska hän etsi julkaisijaa valmiille kokonaisuudelle. Kustantaja ehdotti muutoksia, joihin tekijä ei suostunut. Kustantaja julkaisi vuonna 2023 Treeni S2 – minä ja arkeni – nimisen oppikirjan, joka hakijan mukaan muistutti hänen aiemmin julkaisemaansa oppikirjaa muun muassa nimen, fontin, formaatin, rakenteen, idean, tehtävien ja markkinointitekstien osalta. Hakija pyysi tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa siitä, loukkasiko myöhemmin julkaistu oppikirja aiemman oppikirjan tekijänoikeutta. A Oy totesi vastineessaan, että kirjan toteutukseen liittyvät ratkaisut ovat yleisiä ja loogisia valintoja kielten oppikirjassa, eikä kirjasarjan tehnyt kehitystiimi ole olut tietoinen hakijan käsikirjoituksesta tai kirjasta.
Tekijänoikeusneuvosto (TN) totesi, että kirjaformaatilla tarkoitetaan yleensä sivukoon ja ulkoasun muodostamaa kokonaisuutta, jotka tässä tapauksessa poikkesivat ilmiasultaan selkeästi toisistaan. Hakijan kirjan nimen ei katsottu ylittävän teoskynnystä, joten jälkimmäisen kirjan otsikko ei voinut loukata hakijan otsikon tekijänoikeutta. Molemmissa kirjoissa käytettiin yleisesti oppikirjoissa käytettävää kirjasintyyppiä, eikä saman kirjasintyypin käyttäminen itsessään saa teossuojaa. Hakijan toimittamissa vertailussa valituilta sivuilta ilmenevät tehtävät ja tehtäväsivut muistuttivat idealtaan ja rakenteeltaan sekä aihepiiriltään toisiaan. Vaikka aihepiirit ja aiheeseen valitut sanat ovat osin samoja, tehtävien konkreettisen toteutuksen ilmiasut ja toteutustavat poikkesivat havaittavasti toisistaan. Arkisanaston osittainen yhteneväisyys taas katsottiin seuraukseksi kirjan tarkoituksesta. Rakenteeseen liittyvät valinnat olivat kielten perusoppikirjoissa yleisesti käytettyjä, tekijänoikeussuojaa saamattomia kirjan yleisrakenteita. Tehtävätyypit ja -ideat eivät myöskään saa suojaa yleisten tekijänoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Markkinointitekstien osalta ei esitetty materiaalia, joiden osalta samankaltaisuutta voitaisiin verrata, joten TN ei antanut niiden osalta lausuntoa.
TN katsoi, että oppikirjojen samankaltaisuudet ovat konkreettisen ilmaisun osalta niin vähäisiä, ettei myöhemmin julkaistu kirja loukkaa hakijan kirjan tekijänoikeutta tai muodosta sen muunnelmaa.
Eriävä mielipide
Kyseessä on äänestysratkaisu (6–3), jonka eriävässä mielipiteessä otetaan kantaa teoskynnyksen käsitteeseen. Eri mieltä olevat toteavat olevansa TN:n lausunnon kannalla lukuun ottamatta siinä sovellettua teoskynnyksen käsitettä, jonka arviointikriteerit poikkeavat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
Eriävän mielipiteen ydinajatus on, että ”teos” on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti, eivätkä poikkeavat kansalliset tulkinnat siten ole sallittuja. Mielipiteen mukaan ”kansallinen teoskynnys poikkeaa unionin oikeuden tulkinnasta kahdella tavalla. Teoskynnys edellyttää ensinnäkin teoksen olevan sekä itsenäinen että omaperäinen. Itsenäisyys-käsitteen merkitys ei ole lainvalmisteluaineistojen tai oikeustieteellisten julkaisujen perusteella yksiselitteinen. Kansallisen omaperäisyysstandardin osalta edellytys, ettei kukaan muu olisi voinut samaan työhön ryhtyessään päätyä samanlaiseen lopputulokseen, ei sisälly unionin tuomioistuimen teoksesta tekemään tulkintaan. Tämä kaksoisluomisen kieltävä tulkinta ei myöskään vastaa Bernin yleissopimuksen ”teos” käsitteestä tehtyjä tulkintoja.”
Eri mieltä olevien mielestä teoksen suojattavuutta koskeva arviointi tulisi unionin oikeus huomioiden muotoilla seuraavasti: ”Tekijänoikeutta voidaan soveltaa ainoastaan sellaiseen aineistoon, joka on omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkinen luomus. Kyse on tekijän luovan henkisen työn tuloksesta silloin, kun se kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä. Tästä on kysymys silloin, kun tekijä on teoksen toteutuksessa kyennyt ilmaisemaan luovia kykyjään tekemällä vapaita luovia ratkaisuja.”
(KK)