Asiassa kyse oli siitä, voiko nimi ”Kuparikettu” ja samanniminen kettuhahmo nauttia tekijänoikeussuojaa. Hakijan mukaan hänen luomaansa Kuparikettu-nimeä ja kettuhahmoa käytettiin luvatta ja loukkaavana muunnelmana lastenkirjailija J:n kirjassa Kuparikuvastin. Lastenkirjailija J vastineessaan kertoi, että kirjan hahmo oli syntynyt itsenäisesti omana luomistyönään, ilman vaikutuksia hakijan luomasta hahmosta. J:n mukaan nimien samankaltaisuus oli yhteensattuma. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että lausuntopyynnön kohteena oleva kettuhahmo ei ollut tunnistettavissa niin tarkasti ja objektiivisesti, että se olisi saanut suojaa tekijänoikeuslain tarkoittamana teoksena. Neuvosto katsoi myös, että kahdesta sanasta yhdyssanana muodostuva nimi ”Kuparikettu” ei saanut teossuojaa.
Tekijänoikeusneuvoston mukaan hakijan lausuntopyynnön kohteena oleva nimi, Kuparikettu, on yhdyssana, joka koostuu yleisesti käytetystä eläinlajin nimestä ja sen lisämääreestä, jonka voidaan ymmärtää viittaavan esimerkiksi punaketun yleisväritykseen. Ilmaisu ei arvion mukaan ilmentänyt laatijansa itsenäisiä luovia valintoja siten, että se yltäisi teostasoon, eikä sen siksi katsottu nauttivan tekijänoikeudellista suojaa. Kettuhahmon osalta neuvoston näkemys oli, että teoksen käsite välttämättä edellyttää sellaisen suojan kohteen olemassaoloa ja ilmentymää, joka voidaan tunnistaa riittävän tarkasti ja objektiivisesti. Täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimusta ei katsottu täyttävän sellainen tunnstaminen, joka perustuu pääasiallisesti kyseessä olevaa kohdetta tarkastelevan henkilön väistämättä subjektiivisiin tuntemuksiin. Tekijänoikeusneuvoston mukaan Kuparikettu-hahmo sellaisenaan ei ollut ulkoasunsa tai muiden hakijan mainitsemien ominaisuuksien ja kykyjen osalta kuvailultaan kokonaisuutena arvioiden tekijänoikeussuojaa saava teos.
(KT)