Lautakunta arvioi työntekijälle maksettavan kohtuullisen korvauksen määrän. Lautakunta totesi, ettei keksinnön arvoa voisi määrittää ns. hyötyarvomenetelmällä, sillä keksintö oli tuotelajina uudenlainen. Hyötyarvon määrittäminen olisi vaatinut vertailukohdan, eli samantyyppisen tuotteen.
Lautakunta kuitenkin totesi, että keksinnön myyntimääristä, myynnin arvosta ja alalla sovellettavista lisenssiprosenteista voitaisiin laskea kohtuullinen korvaus ns. ”lisenssianalogian” mukaan. Lisenssianalogia tarkoittaa, että työntekijälle maksettava kohtuullinen korvaus maksetaan sen perusteella, kuinka paljon työnantaja B olisi joutunut maksamaan keksinnöstä lisenssimaksua, jos keksintö olisi jouduttu ostamaan ulkopuoliselta taholta. Työsuhdekeksintöjen tapauksessa lukua korjataan myös työsuhdekertoimella, sillä keksintö ei ole perustunut pelkästään työntekijän kehitystyölle, vaan hän on käyttänyt apunaan työnantajansa tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi lukua voidaan muuttaa korjauskertoimella, jos keksinnön ulkopuoliset, ”ei-tekniset” tekijät ovat vaikuttaneet myyntiarvoon. Tässä tapauksessa esimerkiksi työnantajan käyttämä tunnettu tavaramerkki oli vaikuttanut keksinnön myyntiarvoon, minkä vuoksi lautakunta käytti korjauskerrointa, joka pienensi työntekijälle maksettavan kohtuullisen korvauksen määrää.
SR