-verkkolehtiAsiassa oli kyse kohtuullisesta korvauksesta.
TT oli tehnyt TA:n palveluksessa ollessaan menetelmäkeksinnön. TA oli syksyllä 1994 ottanut kaikki oikeudet keksintöön ja hakenut sille patentin. TT pyysi työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:
1) Mikä on käyttökorvauksen oikea määrä ja maksutapa?
2) Missä laajuudessa työnantajan tulee toimittaa työsuhdekeksintölain 7a §:n mukaista tietoa?
3) Mikä on TA:n hallituksen vahvistaman työsuhdekeksintöohjesäännön sitovuus ja mitä sen versioista tulee noudattaa?
TA vaati, että TT:n lausuntopyyntö jätetään tutkimatta, koska työsuhdekeksintölautakunta ei ole toimivaltainen antamaan asiassa lausuntoa.
Työsuhdekeksintölautakunta lähti arvioinnissaan siitä, oliko osapuolten välille syntynyt sopimus keksintökorvauksen määrittämisestä työsuhdekeksintöohjesäännön perusteella.
TT ilmoitti, ettei hän ollut sopinut TA:n kanssa yleisellä tasolla, työsopimuksessa tai muulla tavoin noudattavansa TA:n työsuhdekeksintöohjesääntöä. TT piti kuitenkin mahdollisena, että keksinnön osalta on saattanut syntyä sopimus TA:n hallituksen vahvistaman ohjesäännön mukaisesta käyttökorvauksesta. TT:n mukaan ohjesääntö oli annettu hänelle tiedoksi ja hän oli katsonut sen johtavan käypään korvaukseen tehdystä keksinnöstä. TA katsoi, että TT oli kirjelmissään vahvistanut hyväksyvänsä ohjesäännön sitovuuden. TA myös ilmoitti, ettei sen käsityksen mukaan osapuolten välille ollut syntynyt sopimusta korvauksen määrittämisestä työsuhdekeksintöohjesäännön perusteella.
Työsuhdekeksintölautakunta totesi, ettei oltu esitetty asianosaisten sopineen kohtuullisen korvauksen määrittämisestä työsuhdekeksintöohjesäännön perusteella. Lautakunta katsoi olevansa toimivaltainen antamaan lausunnon kohtuullisesta korvauksesta.
Työsuhdekeksintölautakunta päätti jatkaa asian käsittelyä.
(IK)