Asiassa oli kysymys kohtuullisesta korvauksesta.
X pyysi työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kohtuullisen korvauksen määrästä, oikeuksistaan keksintöön työsuhteen päättymisen jälkeen sekä tahattomasta patentinloukkauksesta suoritettavasta korvauksesta.
X oli ilmoittanut keksineensä heinäkuussa 1999 tuotteen ollessaan työsuhteessa A:ssa. Keksinnöstä oli tehty kirjallinen ilmoitus työnantajalle. Tuote oli myyty vuoden 1999 aikana, jolloin työnantajalla oli oikeus keksinnön myymiseen. Työnantaja oli tällöin X:n mukaan saanut oikeuden keksintöön muulla perusteella ja X katsoi omaavansa oikeuden kohtuulliseen korvaukseen. X:n työsuhde oli päättynyt vuoden 1999 lopussa. Työnantaja ei työsuhteen päättymisen jälkeen tehnyt sopimusta oikeuksista keksintöön. Vuoden 2000 alusta lähtien oikeus keksinnön hyväksikäyttöön oli siirtynyt keksijälle. Keksinnölle haettiin patenttia vuonna 2001. Keksintö oli käytössä myymisen jälkeen, jolloin tahattomasta patenttiloukkauksesta tuli X:n mukaan suorittaa korvausta.
Asiassa oli työsuhdekeksintölautakunnan mukaan riitaista ensinnäkin se, oliko A tosiasiallisesti ottanut oikeudet keksintöön X:n esittämällä tavalla vuonna 1999. Toisin kuin X oli lautakunnalle esittänyt, A ilmoitti, ettei yhtiö ollut koskaan myynyt X:n keksintöön liittyvää tuotetta eikä ottanut oikeuksia keksintöön yhtiölle. Lautakunta totesi, että keksintöoikeuksien siirtyminen työnantajalle on työsuhdekeksintölain mukaisen kohtuullisen korvauksen määrittämisen välttämätön edellytys.
Asianosaiset olivat erimielisiä myös siitä, oliko X:n keksintö työsuhdekeksintölain 1 §:n edellyttämällä tavalla Suomessa patentoitavissa oleva keksintö. Lautakunta totesi, että keksinnön patentoitavuuden kannalta ratkaiseva ajankohta on keksintöoikeuksien tosiasiallinen siirtyminen työnantajalle, mikäli työnantaja on ottanut oikeuden keksintöön ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Työsuhdekeksintölautakunta ei voinut asianosaisten esittämän ristiriitaisen selvityksen perusteella ratkaista, oliko A ottanut oikeudet X:n tekemään keksintöön, ja tulisiko A:n mahdollisesti suorittaa X:lle korvausta työsuhdekeksintölain säännösten nojalla. Lautakunta katsoi, ettei se voinut asiassa lausua X:n lausuntopyynnössä esitetyistä keksintöön liittyvistä kysymyksistä.
(IK)