-verkkolehtiAsiassa oli kyse kohtuullisesta korvauksesta.
A ja B olivat tehneet X Oy:n (jäljempänä X) palveluksessa ollessaan masuunin jäähdytyselementin valmistamista koskevan menetelmäkeksinnön. Keksinnölle oli haettu eurooppapatenttia, joka oli myönnetty.
A ja B pyysivät työsuhdekeksintölautakunnan lausuntoa keksinnön arvon määrittämisestä ja heille kuuluvan kohtuullisen korvauksen määrästä. A ja B esittivät, että keksinnön arvon määrittämisessä tulisi käyttää oletettua liikevaihtoa koko patentin voimassaoloajalta. X piti keksijöiden esittämää korvausperustetta vääränä. Valettujen elementtien valmistustekniikan suojaavan patentin mukaisesta keksinnöstä tuli X:n mukaan suorittaa korvaus vain siihenastisesta valamalla valmistettujen elementtien liikevaihdosta.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, että A ja B olivat tehneet keksinnön X:n palveluksessa ja X oli hakemalla keksinnölle patenttia yhdessä Y:n kanssa ottanut oikeudet keksintöön. A:lla ja B:llä oli siten työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada työnantajalta kohtuullinen korvaus.
A ja B olivat katsoneet, että keksinnön arvon määrittämisessä voidaan käyttää osin lisenssianalogiaa ja osin tehtaan muiden osastojen saaman hyödyn perusteella hyötyarvoa. X katsoi vastineessaan, että korvaus täytyi määrittää lisenssianalogian perusteella eikä asiassa ollut olemassa erikseen korvattavaa tehtaan saamaa hyötyä.
Lautakunta totesi, että keksijät eivät olleet esittäneet asiassa sellaista X:n tehtaalla suoranaisesti saavutettua säästöä, josta edellä mainitun asetuksen tarkoittama hyöty voitaisiin määritellä. Työsuhdekeksintölautakunta määritti keksinnön arvon kokonaisuudessaan lisenssianalogian avulla.
(IK)