Tapauksessa oli kysymys kohtuullisesta korvauksesta, josta hakija oli pyytänyt lausuntoa.
Työnantaja oli ottanut A:n keksinnön käyttöönsä. Keksinnön perusteella työnantajalle oli vuonna 2010 myönnetty hyödyllisyysmalli. Keksintö oli syntynyt olennaisessa yhteydessä työsuhteeseen, ja sen hyväksikäyttö on kuulunut yhtiön toimialaan.
Työnantaja oli vastineessaan esittänyt, että hakijalla oli oikeus työsuhdekeksintölain mukaiseen korvaukseen. Kohtuullisen korvauksen arvioinnissa tuli kuitenkin huomioida, ettei keksinnöstä ollut ollut työnantajalle taloudellista hyötyä, vaan tuotteen myynti oli ollut tappiollista.
Työsuhdekeksintölautakunta totesi, että useat keksinnöt oli mahdollista suojata sekä patentti- että hyödyllisyysmallioikeudella. Koska työnantaja oli ottanut oikeudet keksintöön, korvauksen määräämisen kannalta ei ollut merkitystä, millä tavalla työnantaja oli suojannut keksinnön. Lautakunta suositteli, että työnantaja maksaisi hakijalle kohtuullisena korvauksena keksinnön hyödyntämisestä vuosina 2010–2012 määrän, joka on laskettu kertomalla keksinnön arvo työsuhdekertoimella (0,15). Lisäksi lautakunta suositteli, että työnantaja maksaisi hakijalle korvausta keksinnön tulevasta käytöstä, koska keksinnön käyttö ei ollut päättynyt. (KT)