-verkkolehtiTapauksessa oli kyse työsuhdekeksintölautakunnan toimivallasta sekä työsuhdekeksintölain soveltumisesta työntekijän keksintöön.
A oli ollut B Oyj:n palveluksessa keksinnön tekemisen aikaan. B Oyj oli ottanut keksinnön käyttöönsä, ja ilmoittanut ettei keksinnölle haeta patenttia. Työsuhdekeksintölain mukaisen työnantajan korvausvelvollisuuden edellytyksenä on muun ohella keksinnön patentoitavuus.
A pyysi työsuhdekeksintölautakuntaa antamaan lausunnon työsuhdekeksintölain soveltumisesta keksintöönsä sekä kuuluvan erityiskorvauksen määrästä. B Oyj:n mukaan työsuhdekeksintölautakunta ei ollut toimivaltainen antamaan asiassa lausuntoa. B Oyj kertoi ottaneensa keksintöön vain käyttöoikeuden, jolloin oikeus päättää keksinnön patentoimisesta oli jäänyt keksijälle. Näin ollen keksintöä ei voitu pitää patentoitavissa olevana suoraan lain 1 §:n 2 momentin olettamasäännöksen perusteella.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, että työntekijän oikeutta hakea tai saada keksintöön patentti ei oltu rajoitettu, eikä patentoitavuutta koskeva olettamasäännös siten soveltunut tapaukseen. Työsuhdekeksintölautakunta kuitenkin totesi, että hakijan ja työnantajan käsitykset keksinnön patentoitavuuden edellytyksistä poikkesivat huomattavasti toisistaan.
Lautakunta katsoi, että patentoitavuuden edellytysten arvioiminen edellyttäisi kattavaa puolueetonta uutuustutkimusta sekä mahdollisesti henkilötodistelun vastaanottamista. Lautakunnalla ei ollut toimivaltaa ottaa kantaa patentin uutuuteen tai keksinnöllisyyteen, ja koska lautakunnan antamat lausunnot ovat ainoastaan suositusluonteisia, asian tutkimista ei voitu pitää lautakunnan toimivallan rajoissa muutenkaan tarkoituksenmukaisena.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, ettei lausuntopyynnön tutkimiselle ollut edellytyksiä.
Huomautus: Ratkaisun antopäivä on 13.6.2014
(IK)