Tapauksessa oli kysymys keksijöiden oikeudesta työsuhdekeksintölain mukaiseen korvaukseen ja kohtuullisesta korvauksen määrästä. Hakijat ovat pyytäneet asiasta lausuntoa.
Hakemus koski menetelmää ja siihen liittyvää kahta tuotesovellusta. Hakijat olivat olleet keksintöjen syntyhetkellä työnantajan palveluksessa ja tehneet keksintöilmoitukset. Työnantaja oli tarjonnut jokaiselle keksijälle kustakin keksinnöstä 250 euron kertakorvauksen. Hakijat eivät olleet tätä hyväksyneet. Heidän mukaansa työnantajan konserniin kuuluvat yritykset olivat edelleen markkinoineet keksintöjen mukaista tuotetta.
Työnantajan mukaan hakijoille tarjottu korvaus vastasi määrältään kohtuullista ilmoituskorvausta. Työnantajan mukaan keksintöjä ei ollut otettu eikä tultu ottamaan osaksi tuotantoprosessia. Hakijoiden viittaamaa tuotetta oli hyödynnetty kaupallisesti jo ennen keksintöjen tekemistä, eikä kyseinen tuote ollut keksintöjen mukaista ratkaisua vastaava.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, että hakijoille ensimmäisen keksinnön osalta maksettava kohtuullinen korvaus oli (ilmoituspalkkio) + (rojaltikorvaus I) ja kahden muun keksinnön osalta (ilmoituspalkkio) + (rojaltikorvaus II). Lautakunta antoi suosituksensa kohtuulliseksi korvaukseksi. Kohtuulliset korvaukset käsittivät kaikkien keksinnön tekemiseen osallistuneiden henkilöiden yhteenlasketut osuudet. (KT)