Tapauksessa oli kysymys kohtuullisesta korvauksesta.
Hakijat olivat tehneet työnantajalle keksintöä koskeneen ilmoituksen, ja työnantaja oli ilmoittanut ottaneensa kaikki oikeudet keksintöön. Työnantaja oli hakenut keksinnölle patenttia, jota ei ollut toistaiseksi myönnetty. Työnantaja oli maksanut kullekin hakijalle korvauksen. Hakijat olivat pyytäneet lautakunnan lausuntoa kohtuullisesta korvauksesta.
Työsuhdekeksintölaissa tarkoitetut ensisijaiset menetelmät kohtuullisen korvauksen määrittämiselle eivät soveltuneet, joten lautakunta päätti arvioida kohtuullisen korvauksen määrän. Vakiintuneen korvaustason perusteella vastaavan suuruisen korvauksen määrääminen oli yleensä edellyttänyt sitä, että keksinnöllä oli osoitettu olevan kaupallista potentiaalia ja työnantaja oli sen avulla saavuttanut todellisia taloudellisia tai tuotannollisia hyötyjä. Lautakunta katsoi, että työnantajan maksamat korvaukset mahdollisine patentoimiskorvauksineen olivat riittävä ja kohtuullinen korvaus keksinnön käytöstä. (KT)