Asiassa on kyse siitä, että onko työsuhdekeksinnön keksijällä oikeus työsuhdekeksintölain mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen silloin, kun hänelle on maksettu työnantajan laatiman keksintökorvausohjesäännön mukainen korvaus. Kysymys on siitä, poissulkeeko keksintökorvausohjesäännön mukaan maksettu korvaus työntekijän oikeuden työsuhdekeksintölain mukaiseen kohtuulliseen korvaukseen.
Työsuhdekeksintölautakunnan mukaan keksintökorvausohjesääntö on työsopimusta täydentävä ohjeistus ja sitä tulee arvioida sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Keksintökorvausohjesäännön mukaan maksettu korvaus saattaa muodostaa laissa tarkoitetun kohtuullisen korvauksen tai ainakin osan siitä.
Laissa tarkoitettu kohtuullinen korvaus on kuitenkin pakottavaa oikeutta, eikä sitä voida sulkea pois työsopimuksella tai sitä täydentävällä ohjeistuksella, kuten keksintökorvausohjesäännöllä. Työsuhdekeksintölaki ei kuitenkaan sääntele tai rajoita työnantajan ja työntekijän oikeutta sopia keksinnön syntymisen jälkeen siitä, miten kohtuullinen korvaus määräytyy.
Työsuhdelautakunta lausui, että mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen kohtuullisen korvaukseen määräämiseen liittyvistä kysymyksistä, asia voidaan saattaa työsuhdelautakunnan käsiteltäväksi uudelleen, jolloin se voi määrittää kohtuullisen korvauksen tason. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hakija esittää tarkemmat tiedot keksinnöistä ja kohtuullisen korvauksen määrittämisen perusteista. Työsuhdelautakunta kuitenkin vahvisti, että hakijalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen ja että keksintökorvausohjesääntö ei poissulje tätä oikeutta.
(HK)