Tapauksessa oli kysymys kohtuullisesta korvauksesta hakijan työsuhteessa tekemästä keksinnöstä.
Hakija oli tehnyt kahden muun keksijän kanssa työsuhdekeksintöilmoituksen. Työnantaja oli ilmoittanut ottaneensa kaikki oikeudet työsuhteessa tehtyihin keksintöihin. Työnantajalle oli myönnetty keksintöä koskeva patentti.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan ei ollut ongelmitta pääteltävissä keksinnön käyttöön ottamisesta työnantajalle seuraavaa mitattavissa olevaa taloudellista hyötyä. Keksintö oli osa tuotetta. Hyötyarviomenetelmä ei soveltunut keksinnön arvon määrittelyyn, vaan määrittämiseen soveltui lisenssianalogia. Lähtökohdaksi keksinnön arvon määrittämisessä otettiin toteutunut kokonaismyynti.
Korjauskertoimella voitiin huomioida keksinnön ei-teknisten seikkojen osuus, kuten myyjän maine, tavaramerkit ja markkinointi. Samoin huomioitiin myös esimerkiksi osuuskerroin eli se, että keksinnön osuus tuotekokonaisuuden myynnistä vaikutti keksinnön arvoon. Lisenssianalogian mukainen keksinnön arvo laskettiin kokonaismyynnin, lisenssiprosentin sekä korjaus-, valmius- ja osuuskertointen avulla. Kohtuullisessa korvauksessa huomiotiin myös työsuhdekerroin.
Kohtuullinen korvaus jakautui kaikkien keksinnön tekemiseen osallistuneiden henkilöiden kesken.
(AL)