Tapauksessa oli kysymys kohtuullisesta korvauksesta hakijan työsuhteessa tekemistä keksinnöistä.
Hakija oli ilmoittanut työnantajalleen keksinnöstä. Osapuolilla oli erilainen näkemys siitä, milloin lopullinen keksintöilmoitus oli tehty. Työantaja oli saanut keksinnölle ruotsalaisen patentin. Hakijalle oli maksettu korvausta kahdessa erässä.
Hakija pyysi työsuhdelautakuntaa antamaan lausunnon kohtuullisesta korvauksesta sekä siitä, oliko työnantajan oikeus tehtyyn keksintöön rauennut. Hakija ja työnantaja olivat riitaisia ensinnäkin siitä, olivatko oikeudet keksintöön siirtyneet työnantajalle ja toiseksi siitä, mikä oli työnantajalle siirtyneiden oikeuksien laajuus. Riidatonta oli, että keksijälle ei oltu tehty kirjallista ilmoitusta siitä, että työnantaja ottaa oikeuden keksintöön. Toisaalta oikeudet voivat siirtyä työnantajalle myös hiljaisen sopimuksen myötä.
Työnantaja oli ilmoittanut työntekijälle patenttihakemuksen jättämisestä työantajan nimissä. Hakija ei ollut vastustanut myöskään Ruotsin patenttiviraston asiaa koskevaa ilmoitusta. Lautakunta katsoi osapuolten välillä hiljaisesti sovitun, että työnantaja saa oikeudet keksintöön. Osapuolten katsottiin sopineen, että oikeus keksintöön siirtyi työnantajalle kokonaan.
Kohtuullisen korvauksen määrittämisen osalta lautakunta katsoi, että keksinnön arvo voitiin arvioida vertaamalla sitä lisenssisopimuksiin. Hyötyarvomenetelmä ei soveltunut, sillä keksintö oli osa suurempaa investointia, jossa keksinnön hyötyä tai juuri sen aiheuttamia kustannuksia oli vaikea eritellä. Korvaus määriteltiin kokonaismyynnin, lisenssiprosentin sekä korjaus- ja valmiuskertoimien kautta. Työnantaja voi vähentää kohtuullisesta korvauksesta jo maksamansa korvaukset. Lautakunta suositti kohtuullisen korvauksen maksamista myös tulevasta myynnistä jos työnantaja jatkaisi keksinnön hyödyntämistä.
(AL)