Tapauksessa oli kysymys kohtuullisesta korvauksesta hakijan työsuhteessa tekemistä keksinnöistä sekä työsuhdekeksintölautakunnan toimivallasta.
Hakija oli esimiehensä tehtävänannosta kehittänyt työsuhteessa keksinnön, johon oli saatu patentti. Sittemmin hakija oli jäänyt eläkkeelle. Keksintöpalkkion saamisen jälkeen patenttien suojaamien tuotteiden myynti ja tuotanto olivat nousseet merkittävästi. Hakija pyysi keksintölautakunnalta lausuntoa siitä, oliko hänelle maksettu korvaus kohtuullinen korvaus tehdyistä keksinnöistä.
Työnantajan mukaan hakijan vaatimukset olivat vanhentuneet työsuhdekeksintölain 7 § 3 momentin nojalla. Hakija puolestaan katsoi, ettei hän ei ollut hakenut rojaltikorvausta, koska ei ollut ollut siitä tietoinen. Hän ei ollut myöskään saanut tietoja korvauksen suuruuden määrittämiseksi.
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaan, jos keksinnölle on haettu patenttia, korvauskanne voidaan aina panna vireille vuoden kuluessa patentin myöntämisestä. Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, että kanneoikeus oli vanhentunut, koska keksijä ei ollut pannut korvauskannetta vireille työsuhdekeksintölain edellyttämässä kymmenen vuoden määräajassa tai vuoden kuluessa patentin myöntämisestä.
Työsuhdekeksintölain 9 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta, oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta. Kyseisen säännöksen perusteella lautakunta katsoi, ettei korvauksen kohtuullistaminen kuulunut lautakunnan toimivaltaan vaan asia tulisi saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Työsuhdekeksintölautakunta totesi yhteenvetona, ettei lausuntopyynnön tutkimiselle ollut edellytyksiä.
(AL)