Lausunnossa oli kyse keksinnöstä työntekijälle maksettavan kohtuullisen korvauksen määrästä. Lausunnon hakija XX oli ollut YY GmbH:n palveluksessa elokuusta 2005 loppuvuoteen 2020 saakka. Lausuntopyynnössä tarkoitettu keksintö oli tehty vuonna 2019 ja XX oli ilmoittanut siitä työnantajalleen elokuussa 2019. Työnantaja oli ilmoittanut ottavansa oikeudet keksintöön ja sitä koskeva patenttihakemus oli lähetetty 31.1.2020. Työntekijä ei ollut pyynnöistään huolimatta saanut korvausta keksinnöstä ja pyysi lautakuntaa antamaan lausunnon kohtuullisen korvauksen määrästä.
Työnantaja lausui vastineessaan, että Euroopan patenttiviraston antaman kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimusraportin mukaan hakemuksen yksikään vaatimus ei ole riittävän keksinnöllinen, joten työnantaja pitää keksinnön patentoitavuutta vielä epävarmana. Työnantajan mukaan XX:llä on kuitenkin oikeus korvaukseen tekemästään työsuhdekeksinnöstä ja yritys haluaa korjata tilanteen välittömästi soveltaen omaa työsuhdekeksintöohjesääntöään. XX oli kuitenkin hylännyt ohjeen perusteella annetun korvausehdotuksen.
Lautakunta totesi ratkaisussaan, ettei työntekijän tekemän keksinnön ole oltava de facto jo patentoitu, jotta se oikeuttaisi korvausoikeuteen. Työsuhdekeksintölain mukaan on riittävää, että keksintö täyttää patentoitavuuden yleiset ja erityiset vaatimukset eli on Suomessa patentoitavissa. Työsuhdekeksintösuhteen voidaan katsoa syntyvän jo sillä, että työnantaja ilmoittaa ottavansa kaikki oikeudet ilmoituksen mukaiseen keksintöön. Mahdollinen myöhemmin ilmenevä patenttihakemuksen menestymättömyys ei vaikuta työsuhdekeksinnön syntymiseen. Se saattaa vaikuttaa kuitenkin kohtuullisen korvauksen määrään, koska julkiseksi tulleen patenttihakemuksen hylkääminen voi olennaisesti vähentää työnantajan mahdollisuuksia hyödyntää keksintöä liiketoiminnassa.
Lautakunta arvioi seuraavaksi kohtuullisen korvauksen määrittämistä. Työnantaja oli vastineessaan esittänyt laskelmat keksinnön sisältämien tuotteiden kokonaisliikevaihdosta ja keksinnön osuudesta. Lautakunnan mukaan keksinnön arvo voidaan tällöin määrittää sen lisenssimaksun perusteella, jolla työnantaja voisi hankkia oikeuden vastaavaan vapaaseen keksintöön. Muista korvauksen perusteena olevista seikoista lausuttuaan lautakunta antoi arvion kohtuullisen korvauksen määrästä mutta totesi, että myöhemmin mahdollisesti ilmenevä patenttihakemuksen menestyminen ja keksinnön hyödyntäminen liiketoiminnassa voi muuttaa maksettavan korvauksen määrää. Lautakunta voi tällöin pyynnöstä arvioida korvausmäärää uudelleen.
(KK)