Tapauksessa oli kysymys keksinnön taloudellisesta arvosta ja kohtuullisen korvauksen määrästä ja siitä, muodostaako keksinnön käyttöönotto ja hyödyntäminen työsuhdekeksintölain 9 §:ssä tarkoitetun olennaisten olosuhteiden muutoksen.
Hakija oli tehnyt keksinnön ollessaan ZZ:n Oy:n palvelluksessa, jonka työnantaja YY Oy osti vuonna 2023 ja yhtiöt sulautuivat, jolloin hakija siirtyi YY Oy:n palvelukseen. Hakija oli keksinnön tehdessään toimitusjohtajan asemassa. Työnantajan YY Oy totesi vastineessaan, ettei lautakunnalla ole toimivaltaa lausua asiassa, jossa on kyse osapuolen yrityskauppaan liittyvästä erimielisyydestä.
Asiassa oli riidatonta, että kyseessä oli työsuhdekeksintölain 1 §:ssä tarkoitettu Suomessa patentoitavissa oleva keksintö, ja että työntekijä oli toinen keksijöistä. Lautakunnan tuli ratkaista ensin kysymys toimivallastaan, jotta se olisi voinut lausua mahdollisesta kohtuullisen korvauksen määrästä.
Työsuhdekeksintölain osalta ei ole aiempaa oikeuskäytäntöä siitä, voidaanko lakia soveltaa toimitusjohtajaan. Lautakunnan mukaan toimitusjohtajan rinnastaminen työntekijään olisi vaatinut erityisiä olosuhteita, joita tapauksessa ei ollut. Myöskään toimitusjohtajasopimuksessa ei ollut nimenomaista mainintaa työsuhdekeksintölain soveltamisesta.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoi, ettei kyseiseen keksintöön tule soveltaa työsuhdekeksintölakia, jolloin lautakunnalla ei ole toimivaltaa lausua asiassa, eikä se myöskään lausu muuttuneista olosuhteista. Lautakunta toteaa, että vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan, toimivalta muuttuneiden olosuhteiden johdosta lain 9 § nojalla on vain tuomiostuimella.
(SK)