Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A Oy ja T Oy olivat tehneet yhteistyötä vuosien ajan. T on tehnyt A:lle tuotesuunnittelua Yhteistyön loppuvaiheessa A ja T olivat tehneet 14.2.2018 päivätyn kauppakirjan (alkuperäinen kauppakirja), jossa on sovittu, että T muun ohella luovuttaa sen omistamat ja kauppakirjan liitteissä 1-3 tarkemmin yksilöidyt aineistot ja niihin liittyvät rekisteröitävät ja rekisteröimättömät teollis- ja tekijänoikeudet A:lle, mutta tähän sisältyi omistuksenpidätysehto. Omistus siirtyisi vasta, kun A on maksanut koko kauppahinnan ja T hoitanut omat velvollisuutensa. Ennen kuin kauppahinta oli maksettu, A joutui konkurssiin. Konkurssipesä ilmoitti, että ei ota A:n ja T:n välistä sopimusta vastattavakseen. AS Oy osti A:n. AS väitti, että he saivat ensi sijassa omistusoikeuden ja toissijaisesti käyttöoikeuden riidan kohteena oleviin teollis- ja tekijänoikeuksiin. AS:n mukaan oikeus siirtyi A:n ja T:n välisen alkuperäisen kauppakirjan kautta, mutta viimeistään AS:n ja T:n välisen suullisen sopimuksen vuoksi. T väittää, että suullista sopimusta oikeuksien siirtymisestä ei ole. T myi oikeudet B Oy:lle.
Käräjäoikeus vahvisti, että T:n ja AS:n välille ei ollut syntynyt sopimusta immateriaalioikeuksien luovuttamisesta. Lisäksi vahvistettiin, että AS:llä ei ole omistus- tai hallintaoikeutta immateriaalioikeuksiin eikä T:llä ole velvollisuutta luovuttaa niitä AS:lle. Lisäksi AS velvoitettiin korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut. AS valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.
Hovioikeus arvioi ensin syntyivätkö aineettomat oikeudet A:lle vai T:lle. Sen perusteella he arvioivat, olivatko teollis- ja tekijänoikeudet siirtyneet AS:lle T:n ja A:n välisen alkuperäisen kauppakirjan perusteella ja olivatko osapuolet AS ja T sopineet suullisella sopimuksella syyskuussa 2019 oikeuksien siirtymisestä. Hovioikeus katsoi, että immateriaalioikeudet olivat, myös alkuperäisen kauppakirjan tunnustamalla tavalla syntyneet alun perin T:lle. Alkuperäisen kauppakirjan ehdot eivät olleet toteutuneet, joten oikeudet eivät olleet siirtyneet myöskään T:ltä A:lle ja sen kautta AS:lle. Lisäksi tuomioistuin katsoi, ettei AS pystynyt näyttämään AS:n ja T:n välille syntyneen suullista sopimusta. Tätä hovioikeus perustelee niin, että suullisissa keskusteluissa ei selvästi ollut päästy yhteisymmärrykseen sopimuksesta.
Hovioikeus päätyi siis pitämään käräjäoikeuden tuomion voimassa ja AS velvoitettiin korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
(EB)