Asiassa oli kysymys verkkotunnuksen myöntämistä koskevasta kiistasta. Tapauksessa Cailap Oy Marketing (valittaja) oli hakenut verkkotunnusta aurinkolasit.fi uuden verkkotunnuslain voimaantulon jälkeen 1.9.2003. Valittaja oli kyseisen verkkotunnuksen ensimmäinen hakija ja verkkotunnusjärjestelmän lokitietojen mukaan mainittu tunnus oli ensimmäisenä lukittunut valittajalle. Valittajan asiamies oli maksanut tämän puolesta verkkotunnuksesta säädetyn maksun asianmukaisesti. Viestintäviraston tietojärjestelmässä ilmenneen virheen vuoksi valittajan suorittama maksu ei kirjautunut Viestintäviraston tietojärjestelmään, minkä johdosta järjestelmä jätti verkkotunnuksen käsittelyn kesken ja vapautti tunnuksen vapaaseen hakuun. Silmäasemat Marketing Oy haki tunnusta myöhemmin samana päivänä ja Viestintävirasto myönsi tunnuksen.
Tapauksessa Cailap Oy Marketing vaati, että Viestintäviraston päätös, jolla se hylkäsi valittajan vaatimuksen verkkotunnuksen aurinkolasit.fi myöntämisestä yhtiölle, kumotaan ja haettu verkkotunnus myönnetään yhtiölle. Toissijaisesti valittaja vaati Viestintäviraston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista virastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Verkkotunnuslain 5 §:n 3 momentin mukaan, jos samaa verkkotunnusta hakee useampi kuin yksi hakija, tunnus myönnetään sitä ensin hakeneelle. Asiassa oli riidatonta, että valittaja oli tehnyt hakemuksen verkkotunnuksen myöntämisestä ennen Silmäasema Marketing Oy:tä. Lisäksi asiassa oli riidatonta se, että valittaja oli suorittanut verkkotunnusmaksun hakemuksen tekemisen jälkeen, mutta tieto onnistuneesta maksusta ei ollut kirjautunut Viestintäviraston palveluautomaatiojärjestelmään, jolloin verkkotunnus on vapautunut lukkiintumisajan jälkeen uudelleen haettavaksi.
HAO totesi, että vastuu sähköisen viestin perillemenosta on sen lähettäjällä, mutta tällä tarkoitetaan kuitenkin vain lähettäjän omaa toimintaa koskevaa vastuuta. Mikäli sähköisen viestin saapumisajankohdasta ei ole selvitystä sen takia, että viranomaisen käyttämä sähköinen tiedonsiirtomenetelmä on ollut epäkunnossa tai poissa käytöstä taikka selvitystä ei muusta vastaavasta syystä voida esittää, sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi sinä ajankohtana, jona se on lähetetty, jos lähettämisajankohdasta voidaan esittää luotettavaa selvitystä.
Hallintomenettelylain 26 §:n 2 momentin mukaan hallintopäätöksessä olevaa asiavirhettä ei saa korjata asianosaisen suostumuksetta. Asiassa Silmäasemat Marketing Oy ei antanut suostumusta virheen korjaamiseen. HAO totesi, että myös verkkotunnuksen siirtämiseen verkkotunnuslain 8 §:n 2 momentin nojalla tarvitaan verkkotunnuksen haltijan suostumus. HAO totesi, ettei verkkotunnuslaissa ole säädetty verkkotunnuksen peruuttamisesta tilanteessa, jossa verkkotunnus on myönnetty toiselle Viestintäviraston palvelimen virheellisen toiminnan vuoksi.
Edellä esitetyillä perusteilla HAO totesi, että vaikka valittajan hakemus verkkotunnuksen saamiseksi oli tehty verkkotunnuslain mukaisesti ennen Silmäasemat Marketing Oy:n hakemusta, laissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella Viestintäviraston päätöstä verkkotunnuksen myöntämisestä voitaisiin muuttaa. HAO:n mukaan Viestintävirasto ei ollut menetellyt hallintomenettelylain vastaisesti, joten Viestintäviraston päätöstä ei ollut syytä muuttaa. HAO päätyi hylkäämään valituksen.
Hallinto-oikeussihteeri jätti asiassa eriävän mielipiteen. Hänen mukaansa verkkotunnus olisi tullut myöntää valittajalle. Hän vetosi siihen, että valittaja oli tehnyt verkkotunnuslain edellyttämällä tavalla asianmukaisesti verkkotunnusta koskevan hakemuksen. Viestintävirasto oli 9.12.2003 tehnyt siitä kirjallisen päätöksensä, johon on annettu valitusosoitus 11.12.2003. Verkkotunnuslain 18 §:n 1 momentin mukaan Viestintäviraston verkkotunnuslain nojalla tekemään päätökseen saa valittamalla hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta. Hän katsoi, että valittajalla oli oikeus verkkotunnukseen ja esitti valituksenalaisten päätösten kumoamista sekä asian palauttamista Viestintävirastolle tarvittavia toimenpiteitä varten.
Cailap Oy Marketing valitti asiassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätyi kumoamaan hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset ja palautti asian Viestintävirastolle.
(HM)