Asiassa oli kysymys verkkotunnuksen myöntämistä koskevasta kiistasta. Tapauksessa CaiLap Oy Marketing (myöhemmin CaiLap) oli hakenut verkkotunnusta aurinkolasit.fi uuden verkkotunnuslain voimaantulon jälkeen 1.9.2003. Valittaja oli kyseisen verkkotunnuksen ensimmäinen hakija ja verkkotunnusjärjestelmän lokitietojen mukaan mainittu tunnus oli ensimmäisenä lukittunut valittajalle. Valittajan asiamies oli maksanut tämän puolesta verkkotunnuksesta säädetyn maksun asianmukaisesti. Viestintäviraston tietojärjestelmässä ilmenneen virheen vuoksi valittajan suorittama maksu ei kirjautunut Viestintäviraston tietojärjestelmään, minkä johdosta järjestelmä jätti verkkotunnuksen käsittelyn kesken ja vapautti tunnuksen vapaaseen hakuun. Silmäasemat Marketing Oy (myöhemmin Silmäasemat) haki tunnusta myöhemmin samana päivänä ja Viestintävirasto myönsi tunnuksen.
Cailap valitti asiassa hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. HAO perusteli päätöstään sillä, ettei laissa ollut säännöksiä, joiden perusteella Viestintäviraston päätöstä voitaisiin muuttaa. HAO:n mukaan Viestintävirasto ei ollut menetellyt hallintomenettelylain vastaisesti, joten päätöstä ei ollut syytä muuttaa. CaiLap valitti asiassa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati, että KHO ensisijaisesti kumoaa HAO:n valituksenalaisen päätöksen ja myöntää CaiLapille haetun verkkotunnuksen aurinkolasit.fi. Toissijaisesti CailLap vaati, että KHO kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
KHO totesi, että sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 6 §:n mukaan viranomaisen tulee huolehtia siitä, että sähköiset tiedonsiirtomenetelmät ovat toimintakunnossa. Sähköinen viesti katsotaan lain 10 §:n mukaan saapuneeksi silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä. Mikäli saapumisajankohdasta ei ole selvyyttä järjestelmän häiriötilan vuoksi, viesti katsotaan saapuneeksi silloin kuin se on lähetetty, jos ajankohdasta voidaan esittää luotettava selvitys. CaiLap oli siten verkkotunnuksen ensimmäinen hakija ja verkkotunnus olisi tullut myöntää CaiLapille.
Viestintävirasto vetosi siihen, että Cailapin valitus kohdistui muodollisesti viraston 9.12.2003 antamaan päätökseen ja valitusta käsiteltiin myös HAO:ssa tältä pohjalta. Päätös oli annettu CaiLapin pyydettyä virastolta valituskelpoista päätöstä asiassa. Yhtiön tyytymättömyys ei kuitenkaan varsinaisesti koskenut sitä, ettei virasto katsonut voivansa korjata tapahtunutta virhettä, vaan sitä, ettei haettua verkkotunnusta alun perin myönnetty yhtiölle.
CaiLapin hakemus ei järjestelmässä ilmenneen virheen takia tullut aikanaan Viestintäviraston tietoon, eikä hallintopäätöstä hakemuksen tutkimatta jättämisestä siten annettu. Huomioiden Viestintäviraston vastuu käyttämänsä järjestelmän toimivuudesta ja luotettavuudesta, hakemuksen huomiotta jättämisen oli katsottava johtuneen sellaisesta toimenpiteestä, jolla asia on jätetty tutkimatta. Mainittu toimenpide oli välittömästi vaikuttanut CaiLapin oikeuteen ja valituksen oli siten katsottava kohdistuneen Viestintäviraston 9.12.2003 antaman päätöksen sijasta 1.9.2003 tehtyyn lainvastaiseen tutkimattajättämispäätökseen.
Koska CaiLap oli verkkotunnuksen ensimmäinen hakija, oli päätös, jolla tunnus virheellisesti myönnettiin Silmäasemille, myös katsottava sellaiseksi CaiLapin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi vaikuttavaksi päätökseksi, josta yhtiö sai hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin nojalla valittaa. Viestintäviraston olisi, kun se havaitsi järjestelmässään ilmenneen virheen, hallintolainkäyttölain 14 §:n mukaisesti tullut antaa Silmäasemat Marketing Oy:lle annettu päätös kirjallisena valitusosoituksin tiedoksi myös CaiLapille.
Edellä esitetyin perustein KHO kumosi HAO:n päätöksen ja Viestintäviraston 1.9.2003 tekemät päätökset ja palautti asian Viestintävirastolle verkkotunnuksen myöntämiseksi.
(HM)